Do you want to go to the seaside?

Fiilistelyä viime viikonlopun reissulta pohjoiseen. Matka kävi pikku vuokra-Micralla Aalborgin kautta Skageniin ja sunnuntaina Lønstrupiin, Løkkeniin ja kotia kohti. Huikean karua maisemaa, ei edes paljoa sadetta ja mahtavaa seuraa.

Söötti pieni opiskelijakaupunki, lounaskahvilan suussasulava maapähkinäkakku, Utzonin kierot kattomuodot. Autioita kesälomakyliä, Tanskan hankoja tunnelmallisine ravintoloineen ja pikkuliikkeineen syyskuun pohjoistuulessa. Maan pohjoisin niemennokka, ainaisen ristiaallokon kastelemat housunlahkeet seistessä vasen jalka Pohjanmeressä ja oikea kotoisassa Itämeressä. Ruotsin radion kesksuteluohjelma palatessa vihdoin kohmeisina autolle, halpa punkku höpsön italialasmiehen pitseriassa, naapuripöydän rouvan kynttilässä kärähtäneiden hiusten löyhkä.

Luonnonvoimien näytöksiä: hiekkaan hautautunut kirkko, hiekkaan hautautunut majakka, muuten vaan aivan hitosti hiekkaa. Kengissä, silmissä, korvissa. Se peittää koko rannikkoa, välillä heinikon kuorruttamana, välillä vapaana tuulessa pyörien, valtaa ja murtaa rakennuksia, siirtää kyliä. Meren äärettömyyttä, horisontin pehmeästi hajoavaa linjaa, haaleita rahtialusten siluetteja, tuuli ainoana äänenä.

 

 

 

 

I’m not trying to say that everybody want’s to go.

But I fell in love on the seaside.