Menimme minne halusimme

Tanskan tunti. Toinen uudessa ryhmässä, ei sijaista tällä kertaa. Pääsimme uusina naamoina islantilaisen lääkisopiskelijan kanssa erikoistarkkailuun ja vääntelimme naamojamme tanskan liian monia vokaaleja tavoitellessamme. Oli hankalaa. Smørin syvän öön toisteleminen suu mahdollisimman auki nyt naurattaa väkisinkin.

Kotiin päästyä on pakko tyhjentää päätä. Kaksi tuntia on pitkä aika keskittyä vieraan kielen ymmärtämiseen, varsinkin kun sitä ennen on vielä yrittänyt joogata jotain todella syväkurkkuista murretta mutisevan partahipin ohjeistuksen tahtiin. Nyt englantia kiitos.

Netflix ja Frank Underwood, vapaailtojeni viihdyke. Aloitin sarjan seuraamisen juuri, ei liene suuri arvoitus mistä inspiroituneena. SMG:n uutukaista on täällä luukutettu House of Cardsiakin ankarammin, se tuntuu vaativan useamman kuuntelukerran. Saa kyllä kestääkin aikaa etten kyllästy ennen joulukuun keikkaa. Sekin vaanii jo niin lähellä. Enää kuukausi luentoja, alle kaksi tentteihin, vielä vähemmän muuttopuuhiin. Lentelylogistiikan erityisosaamista tarvitaan taas ihmisten ja tavaroiden siirtelyn synkronoimiseen, mutta sitähän tässä on tullut jo harjoiteltua.

Mutta on tässä vielä kaikkea, kuten ihan pikkuisen tenttiin lukemista. Eilen heräsin aikaisin ihan vain kirjastoon mennäkseni. Viikon ahkeruuskiintiö täytetty. Siksipä tänään:

• Lämpimän kirkas syyspäivä
• Suosikkicrossfitohjaaja, hyvä treeni ja neonvihreä hyppynaru
• Jättiruotoja halvassa punakampelassa, herkkua vaikka jouduin syljeskelemään
• La Cabran ikkunapöytä, takuuhyvä tsuffe ja söötti barista – kiilasi lempikahvilan paikalle
• Huomisen päiväreissun suunnittelua, auringon tuijottelua ja hitautta.