Varisparvi raahautuu

Marraskuu, hyh. Ainainen inhokkini valkeni sumuisana mutta lämpimänä, jotain hyötyä näistä eteläisemmistä leveysasteista. Loska ja sateet ovat toivottavasti vielä pitkään kaukaista unta ja lenkille uskaltaa edelleen ilman takkia. Miljoonasateen tuttu melankolia yritti kuitenkin hiipiä iholle salia kohti viilettäessä vieraiden lähdettyä, mutta parin tunnin hikoilu puhdisti paremmin kuin kaljakorin kilinä.

Viime viikonloppuna hurautimme bussilla Mols Bjergen kansallispuistoon kaupungin pohjoispuolelle ja siellä sijaitsevaan Ebeltoftiin. Söpö kylä. Tai no yksi kiemurainen mukulakivikatu, paljoa muuta ei ollut tarjolla.

Etsiydyimme eväinemme yhdelle monista vaellusreiteistä tavoitteena piknikpöydän löytäminen. Salaatit ja leipomoherkut saatiinkin syötyä maalaistalon pihapiirissä paikallisen kisun kerjätessä osaansa. Paluumatkalla vielä pieni pysäys Kaløn linnoituksen raunioilla, jossa dramaattisinta oli matalien tiilimuurien sijaan siirtymä saareen kapeaa kannasta pitkin.

Tänä viikonloppuna turistioppaan roolissa ympäri Aarhusia. Kaksi päivää tiukkaa kiertelyä ei meinannut riittää, ihmettelin tuota itsekin kun näin kompaktissa kaupungissa ollaan. Ilmeisesti lempipaikkoja on vakiintunut jo kunnioitettava määrä.

Ja jotain uuttakin vielä irtosi. Den Gamle Byssä eli paikallisessa turistivetonaulassa en ollut ehtinyt vielä kruunuja kuluttaa, enkä myöskään vanhasta apteekista tyylikkään rosoiseksi drinkkejä ja laaturuokaa yhdisteleväksi trendiravintolaksi muutetussa St. Pauls Apothekissa, jonka vaikuttavaa sekoitustarjontaa olisi voinut testailla pidemmänkin aikaa.