Efterårsferie
Raju tiivistys edellisestä viikosta, sen verran on tullut viiletettyä. Lomaviikko starttasi astetta tyylikkäämmillä oikiskemuilla, seuraavan aamun junaan ehtiminen tuotti vähän vaikeuksia. Köpiksessä turisteilua uusilla alueilla, yritin sulautua paikallisväestöön Nørrebron ja Vesterbron hipsteriviidakossa. Louisianan taidemuseokin tuli vihdoin suoritettua. Vaikuttavaa oli paitsi kompleksin koko vaatimattoman sisäänkäynnin hämättyä, myös massiivinen sunnuntairuuhka, joka toi Yayoi Kusaman psykedeelisiin pilkkuhuoneisiin uuden ahdistavuuselementin. Pallerot olivat silti käynnin parasta antia veistospuiston ja siihen sopivan auringonpaisteen ohella.
Illaksi kotiin, mukavasti myöhästynein siivin vaikkei niissä Finnairin värit loistaneetkaan. Fiilis oli vähän jännä, kun sitä kerran on tullut lähdettyä niin miksi palata? Helsingin keikka vierähti kuitenkin vauhdilla ja liiankin mukavasti. Kavereiden ja perheen kanssa syöpöttely ja juopottelu maistui harvinaisessa vapaudessa ja päälle jääneessä turistimoodissa tavallista makeammalta. Perjantain epäinhimillinen, taksikeskuksenkin mukaan ’varsin varhainen’ lähtöaika sai pahan kahvin saattelemana ajattelemaan kuinka helppoa olisi vain jäädä. Käyttää omaa kieltä alkuhämmennyksen jälkeen, löytää perille katsomatta karttaa ja tietää miten kaikki asiat vaan rullaa.
Oslossa odotti talvi. Kylmä kulki niin syvälle ettei se irronnut ennen yötä ja varsin mukavaa sohvapetiä. Kaverin houkuttelemana yövyin ensimmäistä kertaa couchsurferina, ja kokemus oli enemmän kuin positiivinen. Isäntämme oli supermukava ja juotti Koskenkorvaa kansainvälisissä kotibileissä, joissa Fazerin siniset tuliaiset voittivat (lähes) yksimielisesti norjalaisen suklaan.
Taas turisteilua. Oopperatalo, Holmenkollen, Grünerløkka, Tjuvholmen, Folkemuseet, Vigelandsparken… Kaupunki ylitti harmaat odotukseni, myös hintatasoltaan. Kympin bissejä ei nyt ihan kovin montaa kehtaa juoda. Sunnuntai-illan auringonlaskussa Akershusin linnanmuureilla kuljeskellessa huominen aamulento tuntui liian aikaiselta.
