Ensimmäistä kertaa hän ei tuntenut mitään

Aikamoista tykitystä. Paikasta toiseen, paitsi pyörän hajotessa. Uusia ihmisiä, paitsi ne jo tavatut, joiden nimeä ei kiusallisesti muista.  Samanlaisia keskusteluja, paitsi muutama täysin hämmentävästä ulottuvuudesta. Ei valokuvia, paitsi muutama huono hetkosräpsy. Kadonneita päiviä speed datingista pussihyppelyyn, introluennoilta tanskalais-islantilaiseen kaupunkifestarikonserttiin, jättimäisistä majoneesivoileivistä halpaan kaljaan ja saksalaisten liikennekartiojuomapelistä rusettiuisteluun (sic). Ei ole ehtinyt ajatella, on vaan mennyt. Siinä sivussa olen löytänyt mahtavia ihmisiä, joiden kanssa tästä syksystä tulee aivan varmasti huikea. 

 Istun junassa ja tuijotan jo tutuksi tullutta maisemaa. Tunnistan Vejlen aaltotalon ja valtavan sillan,  myöhemmin meren pilkottaessa olen taas kartalla. En arvannut, että Aarhusista lähteminen viikonlopuksi harmittaisi näin. Olisin mielelläni jäänyt tutkimaan kaupunkia ja sen festaritarjontaa, lähiseutujen ulkoilupaikkoja ja vaan viettämään aikaa uusien kavereiden seurassa. Pitää ehtiä takaisin sunnuntai-illan jatkoille.