Tanskan tunti. Toinen uudessa ryhmässä, ei sijaista tällä kertaa. Pääsimme uusina naamoina islantilaisen lääkisopiskelijan kanssa erikoistarkkailuun ja vääntelimme naamojamme tanskan liian monia vokaaleja tavoitellessamme. Oli hankalaa. Smørin syvän öön toisteleminen suu mahdollisimman auki nyt naurattaa väkisinkin.

Kotiin päästyä on pakko tyhjentää päätä. Kaksi tuntia on pitkä aika keskittyä vieraan kielen ymmärtämiseen, varsinkin kun sitä ennen on vielä yrittänyt joogata jotain todella syväkurkkuista murretta mutisevan partahipin ohjeistuksen tahtiin. Nyt englantia kiitos.

Netflix ja Frank Underwood, vapaailtojeni viihdyke. Aloitin sarjan seuraamisen juuri, ei liene suuri arvoitus mistä inspiroituneena. SMG:n uutukaista on täällä luukutettu House of Cardsiakin ankarammin, se tuntuu vaativan useamman kuuntelukerran. Saa kyllä kestääkin aikaa etten kyllästy ennen joulukuun keikkaa. Sekin vaanii jo niin lähellä. Enää kuukausi luentoja, alle kaksi tentteihin, vielä vähemmän muuttopuuhiin. Lentelylogistiikan erityisosaamista tarvitaan taas ihmisten ja tavaroiden siirtelyn synkronoimiseen, mutta sitähän tässä on tullut jo harjoiteltua.

Mutta on tässä vielä kaikkea, kuten ihan pikkuisen tenttiin lukemista. Eilen heräsin aikaisin ihan vain kirjastoon mennäkseni. Viikon ahkeruuskiintiö täytetty. Siksipä tänään:

• Lämpimän kirkas syyspäivä
• Suosikkicrossfitohjaaja, hyvä treeni ja neonvihreä hyppynaru
• Jättiruotoja halvassa punakampelassa, herkkua vaikka jouduin syljeskelemään
• La Cabran ikkunapöytä, takuuhyvä tsuffe ja söötti barista – kiilasi lempikahvilan paikalle
• Huomisen päiväreissun suunnittelua, auringon tuijottelua ja hitautta.

Raju tiivistys edellisestä viikosta, sen verran on tullut viiletettyä. Lomaviikko starttasi astetta tyylikkäämmillä oikiskemuilla, seuraavan aamun junaan ehtiminen tuotti vähän vaikeuksia. Köpiksessä turisteilua uusilla alueilla, yritin sulautua paikallisväestöön Nørrebron ja Vesterbron hipsteriviidakossa. Louisianan taidemuseokin tuli vihdoin suoritettua. Vaikuttavaa oli paitsi kompleksin koko vaatimattoman sisäänkäynnin hämättyä, myös massiivinen sunnuntairuuhka, joka toi Yayoi Kusaman psykedeelisiin pilkkuhuoneisiin uuden ahdistavuuselementin. Pallerot olivat silti käynnin parasta antia veistospuiston  ja siihen sopivan auringonpaisteen ohella.

Illaksi kotiin, mukavasti myöhästynein siivin vaikkei niissä Finnairin värit loistaneetkaan. Fiilis oli vähän jännä, kun sitä kerran on tullut lähdettyä niin miksi palata? Helsingin keikka vierähti kuitenkin vauhdilla ja liiankin mukavasti. Kavereiden ja perheen kanssa syöpöttely ja juopottelu maistui harvinaisessa vapaudessa ja päälle jääneessä turistimoodissa tavallista makeammalta. Perjantain epäinhimillinen, taksikeskuksenkin mukaan ’varsin varhainen’ lähtöaika sai pahan kahvin saattelemana ajattelemaan kuinka helppoa olisi vain jäädä. Käyttää omaa kieltä alkuhämmennyksen jälkeen, löytää perille katsomatta karttaa ja tietää miten kaikki asiat vaan rullaa.

Oslossa odotti talvi. Kylmä kulki niin syvälle ettei se irronnut ennen yötä ja varsin mukavaa sohvapetiä. Kaverin houkuttelemana yövyin ensimmäistä kertaa couchsurferina, ja kokemus oli enemmän kuin positiivinen. Isäntämme oli supermukava ja juotti Koskenkorvaa kansainvälisissä kotibileissä, joissa Fazerin siniset tuliaiset voittivat (lähes) yksimielisesti norjalaisen suklaan.

Taas turisteilua. Oopperatalo, Holmenkollen, Grünerløkka, Tjuvholmen, Folkemuseet, Vigelandsparken… Kaupunki ylitti harmaat odotukseni, myös hintatasoltaan. Kympin bissejä ei nyt ihan kovin montaa kehtaa juoda. Sunnuntai-illan auringonlaskussa Akershusin linnanmuureilla kuljeskellessa huominen aamulento tuntui liian aikaiselta.