Ällömakeeta.

Kevät tekee minusta sokerisen. Kuuntelen rakkaudesta kertovia lauluja, näen vaaleanpunaista (vaikka normaalisti olen perus pessimisti) ja pää kääntyy kuin pöllöllä. Ihmiset ovat kuoriutuneet talven jälkeen vaatekasojen alta ja hymyilevät.  Kun itse jaksaa hymyillä, tuntuu että myös lähipiiri hymyilee kanssasi. Jopa se kännykkää koko talven metrossa hiplannut komistus on alkanut vilkuilla ympärilleen ja katseenne kohtaavat sekunnin. Hymyilet, hän hymyilee takaisin. Pieniä hetkiä. Tänään päädyin askartelemaan karkeista kuvioita, rakkauden sellaisia. 🙂

P.S. En silti ole rakastunut, vaikka niin voisi päätellä 😀 Tai no, ehkä hitusen elämään ja Helsinkiin 😉