Voikukkia.

Voi elämän kevät! Tämä todellakin on sellainen. Koko synkän ja raskaan syksyn (ja talven) jälkeen aurinko todellakin on alkanut paistaa risukasaan! Ensiksi järjestyi työt yli kesän, huomasin että syksyn uusista tuttavuuksista on kasvanut elämääni rakkaita ja tärkeitä ystäviä ja lopuksi saapui kirje! Kirje kertoi, että ensi syksynä on muutto Tampereelle!! Se sinänsä ei vielä saa minua tanssimaan voitontanssia (jos tietäisitte minun ja Tampereen koko historian, niin ymmärtäisitte. Tampere kuitenkin ON rakas paikka minulle, kaikesta huolimatta…), vaan se että aloita syksyllä uudessa koulussa uudet opinnot! Maisteriopintoni Vaasaan ovat olleet lievästi sanottuna jumissa viimeisen kaksi vuotta. Kun ei vaan huvita ja työskentely on vienyt hurjasti voimia. Mutta nyt saan opiskella jotain sellaista, joka todella kiinnostaa ja jaksaa innostaa. Tiedän ettei mikään rakkaus ja huuma säily iäti yhtä kuumana ja räiskyvänä, mutta uskon että seuraavat kaksi vuotta jaksan tsempata. 🙂 Sitten pidetäänkin NIIN isot juhlat, että ei mitään järkee. 😉

Helsinkiä tulee ikävä. Tänne jää niin paljon hyvää ja ihanaa… Mutta yritän muistuttaa itseäni, että junalla pääsee alle kahdessa tunnissa vierailemaan ja yöpaikkojakin on luvattu. Plussana opiskeluiden aloittamisessa on se, ettei aamu-unisen tarvitse repiä itseään joka aamu sängystä ylös seitsemän maissa. Ja kuka tietää, mitä todennäköisemmin palaan jatkamaan kiihkeää rakkauttani Helsingin kanssa, mutta maisterisnaisena!! 😉 Nyt kuitenkin on luvassa ehkä yksi elämäni parhaista kesistä, mulla vaan on sellainen tunne! 🙂