Kolmas kerta toden sanoo

Muutin kolme kuukautta sitten jo kolmatta kertaa elämässäni uuteen maahan. Ensimmäisen kerran muutin uuteen maahan noin 23-vuotiaana. Tuolloin muutin Malesiaan Kuala Lumpuriin tekemään vaihto-opintoja ja kyseessä oli vain alle puolen vuoden pyrähdys. Toisen kerran muutin uuteen maahan 26-vuotiaana ja sillä kertaa kohde oli Irlannin Dublin. Nyt sitten viimeisimpänä, 28-vuotiaana, muutin Lontooseen.

Kaikki muutot ovat olleet erilaisia, mutta nyt muutto tuntui ensimmäistä kertaa, no miten sen nyt sanoisi…hyvältä? Ensimmäistä muuttokertaa on hieman vaikea laskea kunnon muutoksi, koska koko ajan tiesin, että kyseessä on vain lyhyt aika. En edes hommannut paikallista puhelinliittymään, koska en tuntenut tarpeelliseksi integroitua maahan edes sillä tasolla. Näen tuon ajan ehkä ennemminkin pitkänä lomana, kuin ulkomaille muuttona.

Toisella kertaa muutin uuteen maahan ilman suunnitelmaa. En tiennyt mitä tulisin tekemään ja miten kaikki järjestyisi. Päädyin tekemään työtä, jota vihasin ja aika Dublinissa tuntui sen takia jopa melko masentavalta aika ajoin.

Nyt Lontoossa ollessa tuntuu ensimmäistä kertaa, että kaikki palaset ovat kohdallaan ja voin oikeasti elää elämääni täällä täysillä. Minulla on kiva työ, asun kivassa kaupungissa, minulla on täällä ystäviä, sää on ihan ok ja Suomeenkin pääsee käymään helposti lähes aina halutessaan. Ensimmäistä kertaa uudessa maassa minusta tuntuu todella, että täällä voisi viihtyä vaikka pidempäänkin. Tämä on ensimmäinen paikka Helsingin lisäksi, joka tuntuu yksinkertaisesti hyvältä.