Tois puol saarta
Hyvää uutta vuotta kaikille!
Meillä vuosi vaihtui Galway-nimisessä kaupungissä Irlannin länsirannikolla. Galway on Irlannin kuudenneksi suurin kaupunki 75 000 ihmisen asukasluvulla. Kaupungin sanotaan olevan länsirannikon vetonaula ja sinne kerääntyy porukkaa lähiseuduilta ravintoloihin ja illanviettoon. Olimme kuulleet paljon kehuja ja suositteluja kaupungista ja siksi se valikoitui uuden vuoden vastaanottopaikaksemme.
Lähdimme ajelemaan kohti Galwaytä puolen päivän aikaan, kun Lasse haki minut Seran kanssa töistä. Lasse oli hakenut auton aiemmin vuokraamosta, napannut Seran kotoa kyytiin ja ajellut sitten hakemaan minua. Ajaminen oli hiukkasen jännittävää, sillä täällähän ajetaan vasemmalla puolella ja toki myös ratti on eri puolella kuin Suomessa. Oman haasteensa aiheuttaa myös se, että vaikka ratti on eri puolella, vaihteet ovat samassa järjestyksessä. Homma lähti kuitenkin sujumaan hyvin ja pääsimme ehjänä ulos Dublinista ja motarille kiitämään kohti Galwaytä.
Saavuttuamme Galwayhin kävimme hieman pyörähtämässä keskustassa ennen majoittumista. Kaupungissa on yksi vilkas pääkatu, jonka varrella on runsaasti kauppoja. Lisäksi on muutamia pienempiä katuja. Pikaisen tutustumisen jälkeen suuntasimme majoituspaikkaamme Winagre Lodgeen kaupungin ulkopuolelle.
Kuudelta meillä oli pöytävaraus Michelintähti-ravintolaan nimeltä Aniar. Odotukset olivat korkealla, mutta eivät valitettavasti aivan täyttyneet. Palvelu oli erinomaista, mutta ruoka ei hivellyt makunystyröitä odotetulla tavalla. Maha tuli kuitenkin täyteen ja olihan se ruoka nyt ihan hyvää kuitenkin! Ruokailun jälkeen suuntasimme takaisin majoituspaikkaan ulkoiluttamaan Seraa ennen paluuta keskustaan.
Vuosi vaihtui keskustassa muiden juhlijoiden seassa. Kaikki paikat olivat tupaten täynnä ja ihmiset olivat todellakin panostaneet bileasuihinsa. Uskomatonta miten vähissä vaatteissa porukka täällä lähtee juhlimaan! Tytöt kulkivat pikkutopeissa, mikroshortseissa ja avokkaissa, siis ilman takkeja, hui! Ilotulituksia emme valitettavasti nähneet, sillä niitä ei täällä pahemmin harrasteta. Irlantilainen työkaverini sanoa, ettei täällä ammuta raketteja, koska ne ovat niin kalliita. Ymmärrän hyvin. Kuulemma Dublinin kaupungilla on usein noin kymmenen aikaan illalla ilotulitus, mutta se onkin sitten maan ainut.
Ilta päättyi hotellille ja aamulla lähdimme ajelemaan takaisin Dubliniin aamiaisen jälkeen.
