Emmä ehi treenaamaan…

Kiire on loistava tekosyy skipata treenit. Jos sanoo, ettei ehdi, niin mitä kukaan voisi väittää siihen vastaan?

Itse sanoisin kuitenkin omalta kohdaltani, että kiire on hyvin harvoin todellinen syy skipata treenit. Sen sijaan yleensä syynä on puhtaasti laiskuus. Sohva (tai joku muu) vaan yksinkertaisesti houkuttaa enemmän. Jos todella haluaa treenata, ei se välttämättä vie kuin puoli tuntia, kun kipaisee ovesta ulos lenkille. Ja vastalahjana saat vähintään tuon puolen tunnin verran uutta energiaa.

Toinen todellinen syy itselleni skipata treenit on nykyiseen tilaan tyytyminen. Harrastan liikuntaa siksi, että siitä tulee hyvä olo ja jotta voin syödä vapaamminen mitä haluan. Välillä, kun olen ajatellut meneväni perjantaina töiden jälkeen vetämään vielä viikon neljännen treenin, saatankin skipata sen ihan hetken mielijohteesta ajatellen ”Äh, olen jo vetänyt kolme treeniä tällä viikolla, ei mun tarvii enää ja sitäpaitsi nythän on hei viikonloppu, nautitaan siitä.”. Tadaa näin helppo mun on luistaa treeneistä!

Nykyisin olen harvoin oikeasti kovinkaan kiireinen. Siis kiireinen sillä tavalla, että kalenteri on buukattu minuuttiaikataululla aamusta iltamyöhään. En halua elämää, jossa kaikki on aikataulutettu minuutin tarkkuudella ja koko ajan pitää juosta pää kolmantena jalkana. Olen elänyt aiemmin sellaista elämää ja myöhemmin olen ihan tieten tahtoen opetellut siitä pois, koska koen nauttivani elämästä enemmän, kun se on hieman hitaampaa ja ehdin välillä pysähtyä jopa miettimään asioita ja mitä oikeasti haluan. Haluan myös osata arvostaa niitä asioita, joita minulla on. Kiireen keskellä se usein unohtuu. Haluan muistaa, että minulla on kaikki asiat todella hyvin!