Juoksu kulkee!

Olen nyt kolmen viikon ajan juossut töistä kotiin reppu selässä ja vaikuttaa siltä, että kyseessä on jonkinasteinen hurahtaminen.

Alkuun ongelmia aiheutti kuitenkin se reppu. Menen aamulla töihin työvaatteissa juoksukamat repussa ja iltapäivällä vaihdan työvatteet reppuun ja juoksukamat päälle. Reppu on siis pakko olla, että saan roudattua näitä kamoja kodin ja työpaikan välillä. Ensimmäisellä viikolla juoksin oman reppuni kanssa, joka on siis ihan tavallinen reppu ilman mitään tukihihnoja tai vastaavaa ja sain selkäni kovin kipeäksi. Toisella viikolla vaihdoin Lassen reppuun, joka ei sekään ole mitenkään optimoitu juoksuun, mutta saan kuitenkin hihnoilla kiristettyä sen selkääni, jolloin säästyn pahimmalta selkäsäryltä.

Järjevintä olisi varmaankin ostaa ihan kunnon juoksureppu, mutta en ole tehnyt niin kolmesta syystä:

a) Olen pihi ja ajattelen, että jos edes jotenkuten pärjään ilmankin, niin en osta. Minulla on jo kaksi reppua (molemmat on saatu ilmaislahjana jostain).

b) Pelkään, että heti jos ostan repun, intoni lopahtaa. Tunnen itseni ja tiedän, että hurahdukseni harvoin kestävät kovin pitkään. 

c) En halua kaappiini lojumaan yhtään enempää tavaraa kuin on pakko olla.

Todennäköisesti jatkan siis edelleenkin vanhalla repulla vaikka olenkin haaveillut juoksurepusta jo pari vuotta. Hyvin se askel nousee silti! Hetki meni, että repun kanssa tottui juoksemaan, mutta viime viikolla se tuntui jo aikas hyvältä :) Matkalla saattaa törmätä vaikka lasten hurling-treeneihin: