Mun koti on täällä

Viime viikonloppuna olimme käymässä Suomessa. Edellinen reissu tuli tehtyä jouluna, joten siitä ei ollut niin kovin kauaa aikaa. Nyt oli pakko kuitenkin lentää taas Suomeen, koska ystävillämme oli häät.

Lento lähti aikaisin perjantaiaamuna. Seran oli mennyt hoitoo kaverin luo edellisenä iltana jo, koska herätys oli melkoisen aikaisin eli 3.30. Lentoaika oli kuitenkin todella hyvä, sillä olimme Suomessa jo 13.15. Helsinkiin ei vieläkään ole suoria lentoja täältä, vaan vaihdon kautta mennään…maaliskuun lopussa alkavat vihdoin suorat lennot, joka tulee helpottamaan matkustamista tietysti huomattavasti.

Olemme nyt asuneet täällä Dublinissa reilut neljä kuukautta ja koti-Suomessa käydessä huomasi, kuinka hyvin tänne on jo kotiutunut. Suomi ei tuntunut enää kodilta, vaan siellä tosiaan käytiin vain lomalla. Koti on nyt Dublinissa. Huomasin myös, että en oikeastaan juurikaan kaipaa Suomea, mutta kaipaan kyllä kaikkia ihmisiä Suomessa eli perhettä ja ystäviä.

Tuntui oudolta, kun yhtäkkiä kaikki puhuivat ympärillä suomea. Sitä on näköjään niin tottunut jo olemaan englannin kielen ympäröimänä, että jään oikein kuuntelemaan, kun ihmiset puhuvatkin ympärillä suomea. Myös liikenne tuntui hassulta; olen selvästikkin alkanut tottua myös vasemman puoleiseen liikenteeseen, koska välillä autot tuntuivat ajavan väärillä kaistoilla.

Kauhean nopeasti tämä muutos on tapahtunut, sillä olemme olleet täällä kuitenkin vain sen nelisen kuukautta. Mitäköhän tapahtuu, kun olemme olleet täällä vaikkapa vuoden? Tai kaksi vuotta? Osaako Suomessa enää ollakaan? Tällä hetkellä aika menee niin nopeasti, että vuosi tulee täyteen varmasti hyvin pian!

Joka tapauksessa tämä on positiivinen juttu, sillä nyt koti tosiaan on täällä Dublinissa ja eihän tästä mitään tulisi, jos koko ajan ikävöisi Suomeen.