Onneksi olkoon, sinut on valittu!

Sain otsikon kaltaisen puhelun viime viikon perjantaina ja kysehän oli tietysti siitä kovasti odotetusta työpaikasta! Kova duuni siis todella palkittiin duunilla.

Itseasiassa sain samana päivänä puhelun kahdestakin työpaikasta, mutta ensimmäisenä tullut puhelu oli yrityksestä, jota en kokenut kovinkaan houkuttelevaksi työnantajaksi. Vaikka toista puhelua ei olisi tullutkaan, olisin joka tapauksessa sanonut ensimmäiseen ei kiitos. Mutta siis onneksi se toinen puhelu tuli! Kyseessä olivat tämän kirjoituksen ensimmäinen ja kolmas firma, joista kolmannelle sanoin siis KYLLÄ. Muut prosessit laitoin samantien poikki, koska tämä työpaikka tuntuu todellakin siltä oikealta.

Olin elänyt uskossa, että odottamani puhelu olisi vielä haastattelu kyseiseen työpaikkaan, joten yllätys oli suuri, kun sainkin suoraa työtarjouksen. Kyseessä on nuori, kovassa nosteessa ja kasvussa oleva Workday-niminen IT-firma, joka tekee lähinnä HR- ja taloushallintosoftaa. Oma työni tulee olemaan myyntiä pohjoismaihin eli sekä suomen- että englanninkielellä pitäisi homman sujua. Työ alkaa 8.12. eli pari viikkoa on vielä aikaa hengailla ympäri kaupunkia:

Nyt pitäisi siis olla hyvin rentoutunut ja onnellinen olo! Olen kuitenkin erittäin hyvä stressaamaan kaikkia asioita jo ennakkoon ja valmistautumaan pahimpaan mahdollisen epäonnistumiseen. Pessimisti ei pety ja silleen 😀 Osaanko tarpeeksi hyvin englantia? Mitä jos en ymmärrä mitä minulta odotetaan? Mitä jos en saa yhtään myyntiä tehtyä? Mitä jos he ovatkin ihan pettyneitä minuun?

Oikeasti tiedän, että asiat ovat näin: Englanninkielentaitoni on huikealla tasolla moneen muuhun englantia toisena kielenä puhuvaan verrattuna. Meidät koulutetaan työhön, joten minun ei tarvitse olla tämän valmiimpi töihin mennessä. He eivät olisi palkanneet minut mikäli eivät luottaisi kykyihini. Kun on oma itsensä, kaikki menee hyvin. Asiat järjestyvät AINA.

Nyt voisin parhaani mukaan siis unohtaa koko töiden ajattelemisen ja nauttia näistä vapaista viikoista! :)