Bull Island on Dublinin pohjoispuolella sijaitseva pieni saari, jonne kaupunkilaiset kerääntyvät kauniina päivinä ulkoilemaan ja löytyypä saarelta myöskin, yllätys-yllätys, golf-kenttä (Dublin ja koko Irlanti on aivan täynnä golf-kenttiä). Saari on 5 kilometriä pitkä ja 800 metriä leveä eli sen pystyy kiertämään hyvin vaikka kävellen. Koko merenpuoleinen osa saarta on kaunista hiekkarantaa, jossa jengi treenaa, pyöräilee, juoksee, kävelee, bongailee lintuja, nauttii picnic-eväistä ja lenkittää koiria. Tätä hiekkarantaa kutsutaan nimellä Dollymount strand.
Bull Islandille pääsee kätevästi vaikka bussilla Dublinin keskustasta, mutta meillä oli tällä kertaa käytössä vuokra-auto, joten huristelimme sillä perille saakka. Matka kotoa saarelle kesti ehkä noin vartin. Seran kanssa matka ei oikein muuten olisi taittunutkaan, sillä täällä ei saa viedä lainkaan koiria bussiin (paitsi tietysti opaskoiria). Kerran olen Seran salakuljettanut bussiin, mutta se herätti niin paljon huomiota, etten ole toiste enää uskaltanut.
Rantahietikolle näytti ajautuneen kaiken maailman kamaa, mutta myös esimerkiksi näitä hienoja kotiloita. Nähtiinpä myös rantaan ajautunut kuollut kala, joka näytti aivan pieneltä hailta! En sitten tiedä mikä se oikeasti oli…
Vaihdoin alaa markkinoinnista myyntiin samalla, kun muutimme Irlantiin ja olenkin pohtinut tässä viime aikoina mitä myyntityö on minulle tähän mennessä opettanut ja sopiiko se minulle ylipäänsä. Olen tehnyt tätä nyt 5 kuukautta, joten kokemusta ei vielä kauheasti ole, mutta jonkinlainen mutu ja mielikuva alasta on jo muodostunut. Ensimmäinen kvartaali tavoitteista riippuvaisena myynti-ihmisenä on takana, joten nyt on hyvä aika hieman tarkastella tähänastista matkaa.
It’s all about the money. Kyllä, myynnissä vaikutat käytännössä suoraa yrityksen liikevaihtoon, joten raha näyttelee jokapäiväisessä työssä suurta roolia. Kaikki tavoitteet on sidottu rahaan ja kokoajan puhutaan niistä tuhansista ja miljoonista, jotka pitäisi saada. Jos olet hyvä työssäsi, voit tienata aika hyvääkin tiliä myyntihommissa. Olen kuitenkin huomannut, ettei raha todellakaan riitä motivaatioksi työssäviihtymiseen kovinkaan pitkällä tähtäimellä.
Life is a roller coaster. Toki kaikissa duuneissa fiilikset saattavat vaihdella niin sanotusti kivusta nautintoon eli välillä työ tuntuu oikein kivalta ja välillä taas olisi valmis ottamaan loparit siltä istumalta. Väitän kuitenkin, että myynnissä tämä heittely on aivan eri tasolla. Päivän aika saatat käydä läpi todella laajan tunteiden skaalan ja yksi lyhyt puhelu/sähköposti saattaa syöstä sinut masennukseen tai päinvastoin nostaa sinut taivaisiin. Välillä saattaa olla jopa viikkoja, ettei mikään tunnu etenevän tai mitään ei tapahtu ja silti pitäisi päästä tavoitteisiin. Seuraava viikko taas saattaa olla aivan täyttä ilotulitusta ja skumppapullojen paukutteluja. En yhtään ihmettele, miksi mottona on ”work hard, party hard”.
Hard values. Valehdella saa, tai ei oikeastaan saa, vaan pitää. Tai ainakin valehtelemalla pääsee helpommin ja nopeammin tavoitteisiin. Unohda siis omatunto, reilu peli ja avoimuus, sillä nyt tehdään sitä rahaa. Myyntiala on todistanut olevansa juuri niin kovien arvojen ala, kuin mitä odotinkin.
Kaikki kunnioitukseni myynti-ihmisille, sillä tämä on kovaa ja raakaa hommaan. Tai varmaan tämä tuntuu minusta siltä, koska olen vasta aloittanut enkä ole vielä tottunut tähän maailmaan. Tällä hetkellä tuntuu, etten halua elää näin kovien arvojen mukaan, tavoitella jatkuvasti omaa etuani hinnalla millä hyvänsä, kieroilla ja valehdella. Sen sijaan haluan ottaa muut huomioon, olla rehellinen ja tehdä niin kuin tuntuu hyvältä. Ehkä onnistun löytämään tässä jonkin kultaisen keskitien, joka sopii minulle.
Joka tapauksessa olen edelleen vahvasti sitä mieltä, että tämä on upea kokemus ja mahdollisuus ja opin jatkuvasti paljon uuttaa. Haluan edelleen jatkaa myyntihommaan ja nähdä minne omat rahkeet tässä riittävät ja toisaalta muuttuuko työ miellyttävämmäksi, kun pääsee enemmän ja enemmän jyvälle. Suomalaisella sisulla painetaan 🙂
