Reilu viikko Suomessa vierähti nopeasti, sillä joka päivälle oli ohjelmaa. Ei ollut yhtäkään päivää, että olisin vain makoillut kotona ja nauttinut olostani. Tällainen tyyli tosin sopii itselleni mainiosti, koska toimettomana makoilu ei ole minulle kaikkein helpoin asia. Olin siis tavallaan ihan tyytyväinen, että joka päivä ajeltiin ympäriinsä lähinnä Helsinki-Vantaa-Järvenpää-Mäntsälä-akselia vanhemmilta mummoille ja kodin kautta kavereille.

Pohdin kovasti ennen Suomeen lähtöä, että mikähän fiilis sitä on sitten palata Dubliniin. Nyt se selvisi ja onneksi tuntui siltä, että palasi kotiin. Pilvetön taivas ja auringonpaiste toivottivat meidät tervetulleiksi Irlantiin eilen puolen päivän aikaan. Suoraa kentältä menimme hakemaan Seraa kennelistä. Pieni huoli ehti jo iskeä päälle, kun työntekijät eivät heti löytäneet koiraa, vaan heidän piti käydä pariinkin kertaa kysymässä, että siis millainen koira teillä nyt olikaan…no lopulta Sera sitten tassutteli kuitenkin luoksemme. Eipä vaikuttaneet haukku kauheasti nauttineen lomastaan ja kovin laihaltakin se vaikutti. Kotiin päästyämme syötimme sille koko illan herkkuja ja käytimme kunnon lenkillä. Paljon rapsutuksia ja halauksia se sai myös ja nopeasti alkoi toipua kennelireissusta.

Kokonaisuudessaan sanoisin, että oli erittäin hyvä juttu käydä tähän väliin Suomessa. Sai hieman etäisyyttä Dubliniin ja elämään täällä. On tapahtunut niin paljon asioita niin nopeasti, että pieni hengähdystauko tutussa ja turvallisessa ympäristössä oli paikallaan. Nyt on ihana jatkaa uusin voimin arkea täällä. Ja tosiaan nyt voimme jatkaa arkea, kaikki ei enää koko ajan ole uuden oppimista, vaan moni asia sujuu jo omalla painollaan. Jihuu!

Pari päivää ollaan nyt töissä ja keskiviikkona ajelemme saaren toiselle puolelle Galwayhin vastaanottamaan uutta vuotta.