Perustin tämän blogin pari vuotta sitten purkaakseni tuntojani liittyen Dubliniin muuttoon. Muutosta on nyt siis kulunut reilut puolitoista vuotta ja edessä on jälleen muutto, tällä kertaa Lontooseen!

Dubliniin muutimme aikanaan Lassen työn perässä ja tällä kertaa matka jatkuu minun töideni perässä. Dubliniin muutto tuli täytenä yllätyksenä eikä tämäkään muutto ollut paljonkaan sen suunnitellumpi tai odotetumpi, sillä kuukauden varoitusajalla tässä mennään taas. Silti, tämänkertainen muutto tuntuu hyvin erilaiselta monestakin syystä:

1. Ei ole haikeutta. Dublin on ollut kiva kaupunki, mutta jos ihan rehellisiä ollaan, niin en usko, että tulen täältä varsinaisesti ikävöimään mitään. Tärkeimmät ihmiset kulkevat mukanani, joten en tunne jättäväni mitään kovinkaan merkityksellistä taakseni.

2. Kaikki on jo tuttua. Tiedän mitkä asiat pitää hoitaa ja millä aikataululla, kun ulkomaille muutetaan. Asunto, pankkitili ja sosiaaliturvatunnus ovat pakolliset heti alusta alkaen, mutta oikeastaan kaikki muu voi odottaa.

3. Ei ole mitään pakattavaa. Viimeksi piti myydä koko omaisuus, mutta nyt kaikki mahtuu kahteen matkalaukkuun.

4. Lontoo tuntuu olevan lähempänä Suomea/olevan suomalaisempi kuin Dublin. Ensinnäkin lentoyhteydet Suomeen ja kaikkialle muuallekin ovat merkittävästi paremmat. Lisäksi Lontoossa asuu aivan valtavasti suomalaisia, sekä tuttuja että tuntemattomia.

5. Tiedän mitä tulen Lontoossa tekemään. Epävarmuus liittyen toimeentuloon ja ylipäänsä elämään on poissa, kun tiedän tasan tarkkaan mitä tulen Lontoossa tekemään. Dubliniin tullessa minulla ei ollut töitä eikä oikein edes hajua millaista työtä päätyisin tekemään.

Ensi viikolla jätän siis Dublinin (ainakin toistaiseksi) ja lähden kohti uusia seikkailuja Lontooseen! Sera menee hetkeksi Suomeen hoitoon vanhemmilleni ja lentää Lontooseen sitten, kun olen saanut meille asunnon hoidettua.