Monet rakastavat katsella kauniita kuvia kauniista asioista ja ihmisistä. Samalla voi haaveilla siitä, että myös oma elämä olisi yhtä täydellistä. Meikki on virheetön, asu on tilanteeseen sopiva ja istuu täydellisesti treenattuun kroppaan, tavarat ja ystävät ympärillä täydentävät kuvaa.

Luulenpa kuitenkin, ettei kenenkään elämä todellisuudessa ole niin täydellistä kuin kuvissa näyttää. On mahdoton sanoa kuinka paljon vaivaa huolettomalta näyttävän kuvan ottamiseen on käytetty. Luen itse paljon blogeja ja välillä nämä bloggaajat ovat tehneet postauksia siitä, kuinka paljon jokin kuva on heiltä vaatinut aikaa ja omistautumista. Ei sitä kuvaa olekaan napattu hetkessä vaikka siltä saattaakin näyttää. Ja tätä kai somessa juuri tavoitellaan: yritetään näyttää huolettomilta, iloisilta ja vapailta riippumatta todellisuudesta. Somessa paistaa aina aurinko.

Mutta millainen vastuu näillä ihailluilla some-julkkiksilla on epätodellisen kuvan luomisesta? Ongelmaa ei mielestäni ole, jos somen käyttäjällä on medianlukutaitoa ja hän ymmärtää, että kyseessä on maalattu kuva, jonka on tarkoitus ehkä inspiroida muita eikä kyseessä siis ole todellisuus. Some-kuvat voi nähdä jopa omana taidemuotonaan. Nuoremmilla medianlukutaito ei kuitenkaan välttämättä ole vielä kovinkaan kehittynyt ja he voivat alkaa tavoitella tuota some-täydellisyyttä. Tämä taas voi olla kovin tuhoisaa nuoren itsetunnolle.

Tämä kirjoitus sai innoituksensa viime päivinä kaikkien huulilla pyörineestä Australialaisen some-tytön tarinasta. Kyseessä on siis 18-vuotias tyttö, joka on vuosia määrätietoisesti rakentanut some-imagoaan ja onnistunut saavuttamaan kaiken mitä some-julkkiksena voi saavuttaa. Nyt tyttö on kuitenkin kyllästynyt koko touhuun ja päättänyt paljastaa mitä kaikkea some-julkisuus vaatii.

Mielenkiintoinen ilmiö.