Riittääkö sixpack treenimotivaatioksi?

En olekaan hetkeen kirjoitellut mitään tämän hetkisestä tilanteesta urheilujen suhteen. Johtuu ehkä siitä, ettei mitään mullistavaa tällä saralla ole tapahtunut. Homma rullaa aika kivasti omalla painollaan!

Olen käynyt viime viikkoina juoksemassa ehkä vähän tavallista säännöllisemmin, kaksi tai kolme kertaa viikossa noin 8 kilometrin lenkkejä. Juoksu on kulkenut pääsääntöisesti hyvin ja lenkin jälkeen tuntee tehneensä jotain, mutta ei ole mitenkään yli poikki eli siinä mielessä voisi vielä hyvinkin jatkaa hieman pidemmän lenkin. Olen juossut nyt samaa vakiolenkkiä joka kerta eikä se vieläkään ihme kyllä pahemmin kyllästytä. Noin kolmasosan matkasta pääsee juoksemaan rantahiekalla, joka on jalkaystävällisempi alusta kuin asfaltti ja muutenkin tuo hieman vaihtelua lenkkiin, joten tämä on varmasti yksi iso syy miksi pidän tästä reitistä. Pitäisi varmaa kokeilla kuitenkin pidentää lenkkiä hieman, kun se vaikuttaa kunnon puolesta olevan hyvinkin mahdollista!

Juoksun lisäksi on tullut treenattua vähän kuntosalilla, ehkä pari kertaa viikossa. Tämä on sellaista hyvinkin ”ylläpitävää” treeniä eli mitään lihaksenkasvatustavoitteita ei tosiaankaan ole asetettu. Tarkoitus olisi vain pitää yllä tätä nykyistä kuntoa. En osaa lainkaan motivoitua siitä, että kuukauden päästä voisin nostaa isompia puntteja tai että hauikseni kasvaisi tuplaksi nykyisestä. Tästä syystä crossfit ei ehkä ollut minulle sopiva laji, kun siinä kaikista tärkeintä tuntui olevan se, että on isot painot (ainakin sillä salilla, jossa minä kävin).

Olisihan se kiva, jos olisi sixpack, mutta ei se ole niin suuri motivaatio, että sen takia alkaisin tekemään hulluna vatsalihaksia tai vähentäisin pizzan syöntiä. Antaa olla mieluummin ja mennään tällä nykyisellä ulkomuodolla 🙂

1709476.png

 

 

Hyvinvointi Liikunta Mieli Terveys

Tänään on tärkeä päivä

Tänään Irlannissa on suuri päivä, sillä kansalaiset saavat äänestää tasa-arvoisesta avioliittolaista. Mikäli laki menee läpi, Irlannista tulee koko maailman historian ensimmäinen maa, jossa laki on hyväksytty kansanäänestyksellä. Kyllä-puolen suurin argumentti on se, että kaikilla ihmisillä tulisi olla samat oikeudet. Ei-puolella puolestaan on pääargumenttina se, että lapsella tulisi olla sekä äiti että isä.

Tällä hetkellä Irlannissa rekisteröity parisuhde on sallittu kaikille, mutta samaa sukupuolta olevilla pareilla ei ole esimerkiksi oikeutta adoptoida lasta yhdessä. Lapsen voi kylläkin adoptoida yksin, mutta tällöin lapsi on tietysti virallisesti vain pariskunnan toisen osapuolen lapsi. Tämä on pääteemana siinä, miksi laki halutaan.

Vastaavia tärkeitä äänestyksiä irlannissa on ollu esimerkiksi laki avioeron sallimisesta, josta kansa äänesti 1986 ja 1995. Toisella kerralla laki meni läpi hiuksenhienosti yhden prosentin äänienemmistöllä. Abortin sallimisestakin on äänestetty, mutta se on edelleen pääsääntöisesti laiton Irlannissa (muutamia poikkeuksia lukuunottamatta kuten jos äidin henki on vaarassa).

Näitä kansanäänestyksiä leimaa se, että sekä lain puolustajat että vastustajat tekivät valtavat, kuukausien mittaiset kampanjat sekä käyvät kiivaita keskusteluja mediassa. Kadunvarret ovat tälläkin hetkellä täynnä molempien puolien banderolleja ja postilaatikosta tippuu harvase päivä mainoksia.

photo.JPG

Miten äänestyksessä sitten tulee käymään? Spekulaatiota on molempiin suuntiin, mutta vaikuttaa sieltä, ettei laki ole vielä menossa läpi. Irlanti on melko vanhoillinen maa, eikä varsinkaan maaseudun väki ole vielä välttämättä valmis tähän muutokseen. Dublinissa ollaan sallivampia. Voi olla, että tarvitaan siis vielä muutama vuosi ja uusi äänestys, jossa laki saadaan läpi…

EDIT 24.5.

Hyvin kävi ja laki meni kirkkaasti läpi, sillä 62 % äänesti kyllä. Äänestysprosentti oli myös korkea (yli 60 %), joten asia koettiin ihmisten keskuudessa tärkeäksi. Hyvä Irlanti!

11377391_10153886812629488_6278019721042731134_n.jpg

 

Hyvinvointi Mieli Ajattelin tänään Uutiset ja yhteiskunta