Paljonko toi paita maksoi?
Viime viikkoina on kohistu norjalaisesta reality-sarjasta, jossa kolme teini-ikäistä muotibloggaajaa lähetetään tutustumaan Kambodzalaiseen vaatetehtaaseen ja sen työtekijöiden elämään. Sarja herättää katsojassaan paljon tunteita, sekä hyvässä että pahassa.
On hienoa, että nämä nuoret uskaltavat haastaa itsensä ja oman maailmankuvansa vaikka varmasti tietävät matkaan lähtiessään, ettei vastassa välttämättä ole kovin kauniita asioita. Toisaalta on raivostuttavaa, että länsimainen ihminen pitää todella lähettää sinne toiselle puolelle maapalloa ja työntää aivan nenä kiinni niihin asioihin ennen kuin hän ymmärtää, etteivät kaikki ihan todella elä niinkuin me.
Sarjassa tulee hienosti esille eräs länsimaisen ihmisen piirre: Nuoret uskottelevat itselleen hyvin pitkään, että kurjissa oloissa elävät ihmiset ovat kuitenkin onnellisia, koska he hymyilevät ja ovat ystävällisiä. Eiväthän he edes tiedä paremmasta, kun ovat aina eläneet näin. Kun erän nuorista kysyy heidän paikalliselta ystävältään suoraa onko tämä onnellinen, vastaus onkin odottamattomasti ei. Uskon, että moni länsimainen ihminen uskottelee itselleen köyhissä oloissa elävien ihmisten olevan onnellisia vaikkei heillä olisi kunnon vaatteita tai ruokaa. Onko se jokin itsesuojeluvaisto, ettei haluta nähdä totuutta?
Eräs hyvin ahdistava kohtaus sarjassa on, kun nuoret menevät Mango-liikkeeseen yhdessä vaatetehtaan työntekijän kanssa ja pohtivat kuinka paljon he laittavat rahaa vaatteisiin (600 kuukaudessa) ja mihin vaatetehtaan työntekijän palkka riittäisi Mangossa (ei mihinkään).
Olen itsekin syyllistynyt typeriin ajatuksiin, ennakkoluuloihin ja stereotypioihin, mutta haluaisin oppia niistä eroon mahdollisimman paljon. Tämä vaatii todella avointa asennetta, empatiakykyä ja kovaa halua oppia. En halua paljastaa sarjasta enempää. Klikkaamalla kuvaa pääset katsomaan sarjan jaksoja englanninkielisillä teksteillä:
