Sohva vs punttis

Pahoittelut, etten ole hetkeen kirjoitellut, mutta olen vain yksinkertaisesti ollut niiiiiiin kiireinen töiden kanssa!

Toissa viikolla alkanut koulutus töissä pärähti kunnolla käyntiin viime viikolla ja paukutimme pitkiä ja raskaita päiviä koko viikon. Jos kotona ei tarvinnut enää jatkaa töiden parissa, lötkötin vain sohvalla ja lepäsin. Energiaa ei yksinkertaisesti riittänyt enää mihinkään muuhun.

Melkoisen huonon omatunnon sitä saa itselleen kehitettyä siitä, ettei jaksa nousta sohvalta ja lähteä liikkumaan (tai tehdä ylipäänsä mitään)! Tiedän vallan mainiosti, että silloin kun on kaikista eniten hukkua töihin ja stressi painaa, liikunta olisi se, joka piristää ja antaa muuta ajateltavaa. Olen hieman pettynyt itseeni siis lähinnä siksi, että vaikka tiedän tämän oikein hyvin, en tee asialle mitään.

Toisaalta elämä on melkoisen pitkä aika ja jos viikkoon ei urheile, niin se ei taidan paljon kokonaisuuden kannalta haitata. Siinä hetkessä asia saattaa tuntua isolta, mutta kun katselee hommaa hieman pidemmällä aikavälillä, tajuaa asian mitättömyyden. Eiköhän siis unohdeta tällaisten asioiden vatvominen ja maata sohvalla ihan hyvillä mielin 🙂