Ulkoilua ja onnettomuus

Viikot tulee vietettyä luonnollisesti hyvinkin tiiviisti Dublinissa, joten viikonloppuisin on ihana päästä hieman ulos kaupungista!

Viime lauantaina heräsimme ajoissa ja noudimme vuokra-auton allemme kymmeneltä. Poimimme vielä pari kaveria kyytiin ja suuntasimme koko konkkaronkka kohti Skerries-nimistä noin 9 000 asukkaan kylää Dublinin pohjoispuolella. Automatka kesti noin tunnin ja perille päästyämme suuntasimme rantaan kävelylle. Sää suosi ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. 

Tämän jälkeen suuntasimme kohti Skerriesin huikeaa päänähtävyyttä (huomaa ironinen äänensävy) eli vanhoja tuulimyllyjä, joihin tutustuimme oikein oppaan voimin. Kierros oli…hhmmm…oikein mielenkiintoinen. Nyt tiedän ainakin paljon vanhoista myllyistä 🙂 Lounaan jälkeen otettiin nokka takaisin kohti Dublinia ja illalla suuntasimme vielä Irlannin suurimpaan ostoskeskukseen Blanchardstown Centreen, joka oli aivan ahdistukseen asti täynnä porukkaa.

Sunnuntaina oli taas kohtalaisen aikainen herätys, sillä olimme päättäneet jatkaa reippailuviikonloppuamme Wicklow national parkissa Dublinin eteläpuolella. Kyseessä on jättimäinen puistoalue vain tunnin matkan päässä Dublinin keskustasta. Työkaverini oli suositellut meille kohteeksi Glendalough-nimistä osaa puistosta ja siellä noin neljän tunnin kävelyreittiä. Otimme haasteen vastaan ja lähdimme patikoimaan.

Matka kuitenkin päättyi lyhyeen, sillä noin kilometrin tallustelun jälkeen huomasin, että Seran etutassun kynsi oli vääntynyt ja alta valui koko ajan verta. Eipä auttanut muu kuin kantaa koira takaisin autoon ja ajaa eläinlääkärille. Sera nukutettiin ja kynsi poistettiin eli pelästyksellä selvisimme. Onneksi ei sattunut pahempaa!

Hieman jäi kuitenkin harmittamaan kesken jäänyt reissu ja kansallispuistoon on pakko palata myöhemmin uudelleen. Sen verran kuin ehdittiin paikkaa nähdä, se on aivan huikean kaunis alue!