Jasu Koponen kirjoitti Taivas + Helvetti blogissa, että Koulu tappaa luovuuden ja yrittäjyyden. Vedin siitä tietenkin herneen nenääni.

Tässä muutamia vastaväitteitä täysin satunnaisessa järjestyksessä:

a) Mikä on opettajan rooli? Valmentaja? Kannustaja? Kasvattaja? Tiedon kantaja?
Eivät opettajat ole kaikkivoipia. Ei kukaan ihminen pysty kaikkeen. Resurssit ja aika ovat rajallisia. Kuka suunnittelee tunnit, korjaa tehtävät, kirjoittaa vanhemmille ja yrittää samalla pitää silmällä noin kahta-kolmeakymmentä kehittyvää oppilasta? Opettajan ammattia kuvataan usein kutsumustyöksi samaan tapaan kuin vaikka papin ammattia. Perustellaanko sillä opettajien jaksamista? Eivät opettajat ole enää sinisilmäisiä kansan kynttilöitä, jotka lähtevät maalle sivistämään kansaa. Suomessa on erinomainen opettajankoulutuslaitos, mutta ei sielläkään supermiehiä tai -naisia tehdä.

Yliopistoissa tutkijat ovat myös opettajia. He tuottavat uutta tietoa, mutta aina ei opettaminen ole heidän vahvin puolensa. Ei heitä voi korvata kellä tahansa. Jos valitetaan opetuksesta, valitetaan mieluummin edes ryhmäkoista: se on konkreettinen asia, jonka voisi muuttaa taloudellisilla resursseilla.

b) Kaikki oppilaat ovat erilaisia. He oppivat erilailla ja heillä on erilaisia vahvuuksia.
Samalla kun paasataan oppilaiden yksilöllisten vahvuuksien huomioimisesta, suurennetaan luokkakokoja ja kiristetään koulujen budjetteja, niin ettei varmasti ole varaa tehdä mitään ekstraa.

Ei kaikista ole yrittäjäksi. Suurin osan tahtoo vain duunin ja ”hyvän elämän”, mitä se ikinä heille merkitseekään. Ja se on ihan oikein. Suomi elää jossain kuplassa, jossa uskotaan että kaikista voi tulla jotain suurta. Ei voi. Suurin osa meistä on ihan tavallisia tallukoita ja se on ihan okei.

c) Koulu on kaikkien omaisuutta, kaikilla on oikeus esittää sitä kohtaan toiveita ja mielipiteitä. Samalla se on hidas ja jähmeä liikkeissään. Mitä enemmän tavoitteita opetussuunnitelmiin kirjataan, sitä enemmän niitä jää tavoittamatta.

d) Puhuttaessa oppiaineiden yhdistämisestä unohdetaan se, mitä vaatimuksia se asettaisi. Kuka suunnittelee opetussisällöt? Pitääkö ”pakolliset sisällöt” silti opettaa? Lisätäänkö viikkotunteja? Suomessa oli 542 100 oppilasta peruskoulussa vuonna 2012. Yhteensä opiskelijoita oli 1,2 miljoonaa. Se on hirveä määrä populaa. Se, miten heitä pitäisi opettaa, on valtavan suuri kysymys, johon ei ole yhtä oikeaa vastausta. Toki yksi tie on opettaa heitä oppimaan itse. Sekin taitaa usein kaatua motivaation puutteeseen varsinkin perusasteilla. Ja kuka sitten enää tarvitsisi kouluja? Voimme kaikki olla oman elämämme tutkijoita! Pelkkää vapaata autuutta koko elämä!

Joten, kansalaiset. Nostetaan veroja ja pannaan koulutus kuntoon, eiks jeh?

Yleisenä huomiona koulutuskeskusteluun haluan sanoa, että on helppo innovoida, jos ei projektia tarvitse toteuttaa.  Koululaitoksen käyttömenot vuonna 2011 olivat lähes 11,9 miljardia euroa. Miten paljon sitä on varaa kasvattaa, kun koko kansan kukkaroa on kiristetty? Ja kuitenkin koulutamme nyt tulevaisuuden työntekijöitä, kirjaimellisesti. Itse kallistun aina hyvään ihmisyyteen ja laajaan yleissivistykseen, kun pohditaan perukoulun tärkeimpiä tehtäviä. Kaikki muu on oppilaasta itsestä kiinni (ja taisi J. Koposellekin ihan hyvin käydä, vaikka koulu yrittikin hänen luovuutensa nitistää).