Sairaala-avautuminen
Valitettavasti nämä negatiivissävytteiset postaukset eivät ole vielä loppuneet, koska tällä hetkellä nyt vaan ottaa päähän. Tänään seuraavaa:
Sulhoni näkövamma johtuu harvinaisesta silmäsairaudesta, josta oikeastaan kukaan ei tiedä mitään. Sairauden etenemistä (jota ei onneksi ole vuosiin ollut) seurataan n. puolen vuoden välein kontrolleissa yliopistollisessa keskussairaalassa. Tai siis niin olisi tarkoitus.
Viimeisen vuoden aikana kontrolleja on ollut useammin, aluksi siksi, että sulhoni toista silmää (sitä näkevää) leikattiin marraskuussa ja uudelleen tammikuun lopussa. Nyt leikkauksen jälkeiset kontrollit ovat loppuneet, ja rytmin olisi pitänyt palata takaisin tuohon kerran puolessa vuodessa.
Kuten jo sanoin, sairaus on harvinainen, ja jokainen lääkäri vuorollaan kummastelee, että voiko sulhoni silmällä ylipäätään nähdä mitään. Jokainen vuorollaan on sitä mieltä, että kai siellä kaikki on kunnossa, kun edellisen lääkärin muistiinpanoissa sanottiin, että tältä sen kuuluu näyttää.
Onko oikeasti liikaa vaadittu, että sama lääkäri katsoisi sitä silmää edes kahdella peräkkäisellä kerralla?!
Viime kontrollikäynnillä normaalin tarkastuksen jälkeen meitä pyydettiin odottamaan käytävässä, että leikkaava lääkäri tulee vielä katsomaan, onko kaikki varmasti kunnossa. Tämän kyseisen lääkärin mielestä kaikki oli kai ihan ok, mutta kun hänellä ei ollut kokemusta, niin eipä hän voinut olla varma. Odoteltuamme parikymmentä minuuttia lääkäri tuli sanomaan, ettei tämä toinen lääkäri tulekaan, että heihei vaan ja seuraava aika tulee postissa. Sanoi vielä, että silloin pitäisi tämän leikkaavan lääkärin sitten tulla katsomaan, miltä silmä näyttää.
No, se aika oli tänään, ja olimme jo varautuneet odottelemaan kauan, leikkaava lääkäri kun on kiireinen mies, ja ymmärrämme sen oikein hyvin. No, eipä näkynyt leikkaavaa lääkäriä, eikä edes sitä, joka viimeksi silmän oli tutkinut (eikä ketään niistä, jotka silmää tutkivat viime vuonna leikkausten aikaan), vaan taas uusi lääkäri! Ymmärrän kyllä sen, että sulhoani halutaan käyttää ”opetusvälineenä” yliopistollisessa keskussairaalassa, ja minusta se on hyväkin, jos joskus näille lääkäreille tulee vastaava tapaus vastaan. Mutta ei se saa olla pois sulholtani! Tulisi itsellenikin paljon mukavampi olo, jos tämä leikkaava lääkäri (joka siis tuntee sulhoni tapauksen jo vuosien takaa) edes vilkaisisi sulhon silmää ja sanoisi, että kaikki on kunnossa.
Tällä kertaa saimme uuden kontrollin kahden kuukauden päähän, ei siis puolen vuoden päähän, niin kuin kuuluisi. Ja arvatkaapa miksi? No siksi, että tämä uusi lääkäri sanoi, että joku ”parempi” lääkäri katsoo sitä silmää silloin kahden kuukauden päästä! Silmässä ei siis ole mitään vikaa, mutta varmuuden vuoksi.
Ei vaan kauhean kauaa huvita ajella tuonne sairaalaan kuuttakymmentä kilometriä suuntaansa ja maksaa kolmenkympin poliklinikkamaksua ihan vaan varmuuden vuoksi, kun asian voisi hoitaa toisinkin.
Annoimme asiasta palautetta myös sairaalalle, katsotaan, onko sillä mitään vaikutusta. Ja hei, saadaanhan me Kelalta matkakorvausta, huikeat 4,70 per matka.