Hyvin menee, mutta menköön!

Kuinka helppoa onkaan kirjoittaa silloin, kun kaikki (tai ainakin melkein kaikki) on pielessä tai muuten vaan ottaa päähän…

Olen ollut lomalla nyt jo yli viikon. Yritin kirjoittaa tänne viime tiistaina, mutta en saanut mitään järkevää sanotuksi, koska minulla ei ollut mitään, mistä valittaa. Jätin asian silloin sikseen, mutta aloin miettiä sitä uudelleen tänään. Miksi on niin vaikea kertoa kuulumisistaan silloin kun kaikki on hyvin? Pelkään kai olevani leuhka tai jotain. Ja tämähän ei siis koske ainoastaan blogin kirjoittamista vaan ylipäätään hyvien asioiden kertomisestä eteenpäin missä muodossa tahansa.

No, yritän silti.

Minulla menee siis todella hyvin. Loma alkoi viime maanantaina, ja olen päässyt mielestäni irti kaikista työpaineista. Tässä on tietysti auttanut myös se, että sain vihdoinkin varmistuksen siitä sisäisestä siirrosta, jota hain helmikuussa. Aloitan siis työt uudessa paikassa elokuun alussa! Sitä ennen palaan vielä muutamaksi viikoksi vanhaan paikkaan, mutta uskon selviäväni siitä hyvin, kun tiedän, että pääsen pian pois.

Meillä ei ollut mitään suunnitelmia lomani suhteen. Ei siis ole ollut pakko tehdä mitään, ja niinpä olen saanut tehtyä vaikka mitä. Olin ennen loman alkua kyllästynyt kaikkeen häihin liittyvään, enkä saanut itsestäni irti yhtään mitään. Viime viikolla kuitenkin ostimme sormuksen, kävimme juhlapaikalla, sovimme kirkkoharjoitukset, aloitimme koristeluiden suunnittelun ja kävimme kukkakaupassa keskustelemassa vaihtoehdoista. Varasin itselleni häämeikin ja kävin ostamassa hiuskoristeen. Sulholle ostimme uudet kengät. Vähitellen on alkanut tuntua siltä, että ehkä jotain vielä saadaan aikaiseksi.

Kävimme myös ostamassa tandempyörän, jonka hankkimisesta olemme jo jonkin aikaa puhuneet. Ensin ajattelimme, että voisimme pyytää sitä häälahjaksi, mutta tarkemmin ajateltuamme tulimme siihen tulokseen, että pyörää ei ole järkeä hankkia vasta syyskuussa, kun parhaat pyöräilykelit on jo takanapäin. Nyt olemme ajelleet eripituisia lenkkejä lähiympäristössämme, ja on muuten kivaa! Jännitin alkuun, koska onhan tuollaisen härvelin ohjaaminen vähän vaikeampaa verrattuna tavalliseen pyörään, mutta äkkiä siihen tottui. Keskusteleminen ajaessa onnistuu myös todella hyvin, paljon paremmin kuin jos molemmilla olisi oma pyörä (joka meidän tilanteessamme ei edes ole mahdollista).

Lisäksi olen ehtinyt laittaa pihaa, tai siis olen kaivanut jonkin pihantapaisen esiin tuolta viidakosta. Olen siivonnut vaatekaappini niin, että kesävaatteet on taas helposti saatavilla (suunnittelin tämän tekemsitä noin huhtikuun alusta asti). Olen lukenut kirjoja, sekä yksikseni että ääneen sulholleni. Koko eilisen sunnuntaipäivän makoilimme sängyllä kirjaa lukien, lukuunottamatta pientä pyörälenkkiä.

Ai niin, kävimme myös hammaslääkärissä. Sinne menemistä oli ehditty lykätä jo yli vuosi (hups), tosin aika oli varattu jo aikoja sitten, mutta nytpä ei tarvitse ajatella sitäkään taas pariin vuoteen.

Nyt aion yrittää pysyä positiivisena koko loppuloman ja vielä sen jälkeenkin. Elämä on paljon kivempaa näin.