Kauppareissujen ihanuus
Meillä on tapana käydä isommassa kaupassa kerran viikossa. Kauppareissut teemme lähes poikkeuksetta yhdessä, ja yleensä perjantaisin työpäivän jälkeen. Ei ehkä kaikkein paras ajatus, sillä oma hermoni ei kestä näitä reissuja. Ei ole varmaan yhtään reissua, etten jossain vaiheessa menettäisi hermoani joko kanssaostajiin tai sulhooni (ja yleensä sen jälkeen menetän hermoni itseenikin, kun eihän nyt toiselle saa suuttua siitä, ettei hän näe…).
Kerronkin tässä nyt (ehkä hieman kärjistetysti, mutta kuitenkin), miten kauppareissu etenee, ja miten hermo kiristyy.
Ensiksi ajamme parkkipaikalle. Käymme yleensä suurehkossa marketissa, jonka parkkipaikka on melko vilkasliikenteinen. Invapaikat on sijoitettu kätevästi kaupan seinustalle, niiltä pääsee siis hyvin kävelemään suoraan kaupan ovelle, ilman että reitti risteää autojen reitin kanssa. Pysäköin useimmiten invapaikalle siksi, että pelkään jonkun autoilijan ajavan sulhoni päälle, jos en huomaa varoittaa häntä lähestyvästä autosta. Ja lähes joka kerta, kun pysäköin invapaikalle, joku mulkoilee, että mitä nuo tuollaiset nuoret ihmiset tuossa tekevät! Mulkoilijoille tiedoksi, meillä on siihen lupa, kaikki vammat eivät näy päällepäin! Se invalappu tosin on kyllä ihan näkyvä…
Selvittyämme kaupan ovelle ja tuulikaappiin yritän luovia vastaantulijoiden välistä niin, että sulhoni pysyy perässä, eikä törmää kehenkään. Joskus se sujuu ihan hyvin, joskus itsellänikin on vaikeuksia päästä vyöryvien kärryjen ohi jäämättä alle.
Kaupassamme pullonpalautus on sijoitettu niin, että joudumme menemään käytävän/aulan läpi poikittain. Ei ongelmaa, silloin kun vastaantulijoilla ei ole liian kiire. Lisäksi kulkuväylällä on kaupan omia mainosständejä, joihin sulho on joskus törmännyt, kun en ole muistanut varoittaa.
Kun viimein pääsemme kauppaan sisään, sulhoni yleensä työntää kärryjä, ja minä ohjaan (ja yritän jarruttaakin joskus) toisesta päästä. Kaikki sujuu hyvin silloin, kun ihmisiä ei ole liikaa. Lisäksi on niitä, jotka pysähtyvät kärryjensä kanssa juuri TÄHÄN, kun täytyy erikseen tutkia jokainen appelsiini/sämpylä/kahvinporo. Äkkipysähdysten tai -käännösten tekijät ovat myös hauskoja, varsinkin silloin, jos sulhoni pitää niihin reagoida. Tarkennukseksi siis se, että sulhoni ei juurikaan näe sitä omaa kärryä pidemmälle. Siinä vaiheessa, kun sulhoni lähtee kärryn kanssa etenemään nopeampaa kuin tilanteeseen olisi sopivaa, hermoni alkaa kiristyä (huono minä, kun hänhän ei näe sitä tilannetta).
Ja sitten vielä eräs asia, joka ihmetyttää ainakin minua. Kaupassa on kohtuullisen leveät käytävät. Tämän kohtuullisen leveän käytävän keskelle on kasattu myyntikoreihin/pienille pöydille tavaraa niin, että kohtuullisen leveä käytävä jakaantuu kahteen n. kaksi senttiä kärryä leveämpään käytävään. Yritä siinä sitten kulkea kärryn rinnalla sitä ohjailemassa, kun valitettavasti olen leveämpi kuin tuon kaksi senttiä…
Kassalle päästyämme olen joko hieman ärsyyntynyt tai sitten kiukkuinen (joskus harvoin jopa todella kiukkuinen). Yhteistyömme kassalla sujuu niin, että toinen hoitaa maksamisen ja toinen pakkaa. Ja jos satun olemaan jo valmiiksi kiukkuinen ja olen maksuvuorossa, sulhohan ei tietenkään osaa pakata tavaroita järkevästi. Tosin ei hän osaa tehdä sitä silloinkaan, jos satun olemaan hyvällä tuulella, mutta silloin pystyn ehkä jättämään sen huomiotta.
Kaikesta valituksestani huolimatta olen kuitenkin sitä mieltä, että kaupassa käyminen on paljon helpompaa kaksin kuin yksin. Ja loppukevennykseksi kerrottakoon, että on siellä kaupassa niitä hyväntuulisiakin ihmisiä: Tänään olimme saaneet ostokset hoidettua ja olimme palauttamassa kärryä. Sulho otti kärrystä kaksi kassia ja jäi paikalleen seisomaan siksi aikaa kun minä otin viimeisen kassin ja työnsin kärryn paikalleen. Tässä vaiheessa huomasin, että viereisessä kärryjonossa eräs mies yritti saada kolikkoaan kärryyn, muttei ylettynyt, kun sulhoni seisoi suoraan hänen edessään. Komensin (kyllä, myönnän, en todellakaan pyytänyt) sulhoni pois tieltä, mutta mies vain naureskeli.
Yksi tunnustus vielä. Minua ärsyttää, kun sulhoni lyö päänsä auton takaluukkuun. Ihan oikeasti, eikö aikuinen mies voisi jo oppia varomaan sitä, se on kuitenkin ollut sama takaluukku koko seurustelumme ajan…