Linnan juhlat

Jokainen on varmasti joskus seurannut edes pienen pätkän Linnan juhlia. Telkkarin välityksellä kaikki näyttää mahtavalta ja juhlavalta.

Todellisuus on toinen. Ainoa juhlava hetki oli se, kun käteltiin presidenttiparia. Ja siitäkään ei muista mitään, koska jännitti niin paljon. (Siis se, ettei mokaa telkkarissa, ihminenhän se Saulikin on…)

Muuten linnassa on frakkeihin ja iltapukuihin pukeutuneita sillejä suolassa. Small talk tuntemattomien (tai tunnettujen) kanssa on hankalaa, kun koko ajan yrittää varoa, ettei seiso kenenkään kulkuväylällä.

Yleinen luulo taitaa olla, että linnassa on kuuma. Tämän luulon perusteella jätin hartiahuivin pois, ja palelin koko illan. Tanssilattialla oli ilmeisesti hikisemmät oltavat, mutta eipä sinne kauheasti tehnyt mieli mennö vaihtamaan painoa jalalta toiselle.

Tarjoilut olivat hyviä, joskin tarjoilun järjestämisessä olisi ollut toivomisen varaa ainakin näin näkövammaisnäkökulmasta. Kakkuja oli niin montaa eri lajia, että pöydän toisella puolella seisova tarjoilija ei ylettynyt leikkaamaan kaikkia laatuja. Missään sivummalla ri myöskään ollut tilaa syödä niin, ettei tarvitse pelätä jonkun tönäisevän selkään. Jonoa pöytään ei juuri ollut, mutta ruoan hakeminen oli hankalaa, kun toiset söivät puolen metrin päässä.

Vaikka lähipiiri oli koko jutusta enemmän innoissaan kuin me, illasta jäi silti melko lattea fiilis. Aika tuntui todella lyhyeltä, vaikka menimmekin sisään alkupäässä. Kameroiden poistuttua kymmeneltä meni vain hetki, kun ihmiset jo alkoivat siirtyä parempiin bileisiin.