Nimettömyys

Kun aloitin tämän blogin, päätin pysyä nimettömänä. Siitä on kuitenkin seurannut se, että monta kertaa mietin, mitä voin tänne kirjoittaa, ettei kukaan tunnista minua.

Sitten tajusin, että olen ehkä saattanut nyt jo paljastaa sellaisia asioita, joista ainakin lähimmät ystäväni pystyisivät päättelemään, että se olen minä, joka täällä kirjoittelee. (Lähden siis siitä ajatuksesta, ettei täällä ole ketään tuttua…)

Nyt päätin, että ihan sama. En aio vieläkään suoraan kertoa, kuka minä olen (sen aika saattaa ehkä olla joskus myöhemmin, mutta ei nyt), koska ajattelen liikaa sitä mitä muut ajattelevat minusta ja etenkin kirjoituksistani.

Jatkossa aion siis ihan oikeasti kirjoitella siitä, mitä minulle (lue: meille) kuuluu, välittämättä siitä, tunnistaako joku. Toivon silti, että jos joku osaa yhdistää blogiminäni todelliseen minääni, pitäisi sen vain omana tietonaan, jotta minä voin edelleen elää siinä luulossa, että kukaan tuttu ei lue minun raapustuksiani. Aika ei ole vielä kypsä siihen, että kirjoittaisin julkisesti omalla nimelläni.

Tämän saman asian vuoksi olen myös kommentoinut muiden blogeihin hyvin vähän, vaikka luenkin kilometrikaupalla blogitekstejä. Ja siksi, etten kehtaa tunnustaa, kuinka paljon luen vauvablogeja, vaikkei oma vauva ole edes suunnitteilla vielä (hah, kehtasinpas!).