Oho. Ostin hääpuvun.

Tänään on vähän sekava olo. Kävin nimittäin ensimmäistä kertaa katselemassa/sovittelemassa hääpukuja, ja niinhän siinä kävi, että ostin itselleni puvun.

Oho. Olin kuvitellut, että hääpuvun hankkimiseen kuluu paljon enemmän aikaa pidemmällä aikavälillä, mutta ei. Kolmas liike, jossa kävin, siellä ensimmäinen puku, jota sovitin, ja se oli siinä.

Pientä epäröintiä aiheutti ajatus: voiko tää olla oikeasti näin helppoa. Pyöriskeltyäni aikani peilien edessä totesin, että kyllä voi.

Etukäteen olin pelännyt, etten saa täydellistä pukua mistään. Olin nähnyt painajaisia, joissa lähdin morsiuspukuliikkeestä ovet paukkuen ja kyyneleet silmissä.

Hämmästystäni lisää se, että vielä tänään aamulla en tiennyt, millaisen puvun haluan. Tiesin muutamia juttuja, joita ehdottomasti en halunnut, ja tärkein kritteri oli, että puku peittää rintamukseni niin, etten tunne itseäni vilauttelijaksi.

Pukuun tehdään vielä muutamia muutoksia, jotka myyjän mukaan ovat ihan pieniä muutoksia, vaikka omasta mielestäni ne ovat kyllä aika suuria: vetoketjun tilalle vaihdetaan nyörit, jotta muutaman kilon heitto sinne tai tänne ei aiheuta katastrofia, laahus poistetaan, jottei sulhoni (tai kukaan muukaan) kompastu siihen, ja olkaimettomaan pukuun lisätään olkaimet, jotta en ole koko ajan nykimässä pukua ylöspäin (tiedän että tekisin niin, vaikka puku oikeasti pysyisikin päälläni ilman olkaimiakin).

Häävalmistelut ovat siis hyvällä mallilla, suurimmat stressinaiheuttajat on nyt saatu pois päiväjärjestyksestä: pitopalvelu on varattu ja mekko ostettu. Häissämme siis ainakin syödään, eikä meistä kummankaan tarvitse olla alasti.