Ei menny niinku Strömsössä
Mulla oli tänään suunnitelma. Tarkoitus oli mennä erääseen askartelukauppaan ja hakea tarvikkeita hääkutsukokeilua varten. Olen siis päättänyt askarrella hääkutsut itse, ja oikeastaan ideakin on jo kehittymässä päässäni. Aikomuksenani oli vähän katsella, mitä kaikkea käyttökelpoista tilpehööriä käteen osuisi, mutta tiesin tarvitsevani ainakin:
– helmiäishohtoista valkoista kartonkia, mieluiten valmiita korttipohjia
– valmiita sormustarroja ja kutsu-tarroja
– vihreää satiininauhaa
Tarrat löytyivät askartelukaupasta saman tien, kutsu-tarroja oli jopa kahdella eri fontilla.
Ensin tuskastelin sen kanssa, ettei valmiiden korttipohjien hyllyssä ollut sitä kiiltävää valkoisena, oli vain jotain epämääräisiä värejä. Kaikki valkoiset olivat kirjekuoria. Sitten kuitenkin löysin A4-arkkeja haluamaani kartonkia, ja ajattelin, että kyllä ne tähän mallivaiheeseen kelpaavat, voin sitten hankkia niitä valmiita, kun askartelu todella pääsee vauhtiin.
Sitten se nauha. Ei ollut kuin jotain hyvin hailukan vihreää, en siis ottanut sitä. Kävin kirjakaupassa (oli matkan varrella) – ei löytynyt. Kävin sekatavarakaupassa (olin menossa sinne muissa asioissa) – ei ollut. Pitkä päivä alkoi jo painaa ja närkästyneenä mietin, että mistä vielä voisin käydä kyselemässä. No, kangaskaupasta! Ajaessani koko kaupungin halki toivoin vain, että kauppa olisi vielä auki, kello oli kuitenkin jo yli viisi.
Kauppa oli auki, ja myyjä näytti minulle heidän nauhavalikoimansa. Oli viittä tai kuutta eri vihreää, mutta kaikki tummia! Myyjä oli kyllä ystävällinen ja arveli, että läheisessä pienessä nappikaupassa olisi enemmän valikoimaa. Pienet nappikaupat vaan tapaavat mennä kiinni viideltä.
Väsyneenä ajattelin, että käyn vielä isossa marketissa hakemassa pari unohtunutta juttua ja katson vielä sieltäkin. Eipä ollut, ei…
Eniten tässä koko hommassa harmittaa se, että en pääse enää tällä viikolla testailemaan noita kutsuja, kun huomenna en millään ehdi tuonne nappikauppaan ennen viittä, kun pääsen töistä vasta puoli viideltä, ja perjantai-lauantai menee kurssilla Helsingissä. Että se siitä taas tällä kertaa.
Myönnän, että tein tästä asiasta taas itselleni suuremman kuin se oikeasti on, mutta vastoinkäymistensietokykyäni laskee huomattavasti VIIKON kestänyt flunssa (joka ei ole niin paha, että saisi sairaslomaa töistä), ja se tosiasia, että häät lähestyvät, ja ”kaikki” on edelleen tekemättä.