Olen töissä päiväkodissa, ja yleensä pidän työstäni. Välillä kuitenkin joudun kohtaamaan sellaisia tilanteita, etten voi kuin hämmästellä ja kummastella ja kiristellä hampaitani. Yleensä näihin tilanteisiin liittyy melko voimakkaasta lasten vanhemmat. Päätinkin listata tähän muutamia vanhempi-tyyppejä, joita olen työssäni kohdannut.

Tämä kirjoitus on kirjoitettu pilke silmäkulmassa, eikä sen ole tarkoitus loukata ketään.

1. ”Minun lapsessani ei ole mitään negatiivista”
Tottakai kaikki ongelmat aina johtuvat naapurin Saara-Petteristä, ja ne on ne muut, jotka aina häiritsevät ja kiusaavat.
Eikä lasta tietenkään tarvitse komentaa, jos hän lyö toista (sehän oli vain vahinko) tai kiipeää aidan yli parkkipaikalle.
Ja tietenkin minun lapsellani on oikeus leikkiä juuri tuolla lelulla, vaikka toinen leikki sillä ensin. Minun lapsellenihan voi vaikka tulla paha mieli, jos hän ei saa sitä mitä haluaa ja juuri nyt heti!

2. ”Minä ainakin tuon sairaan lapseni hoitoon”
Jos lapsella on aamulla kuumetta, hänet voi tietenkin tuoda hoitoon, ja olla närkästynyt, kun tunnin päästä soitellaan perään ja pyydetään hakemaan lapsi kotiin. Eikä se haittaa yhtään, jos lapsi on illalla oksentanut vain kerran, eikä ole sen jälkeen syönyt mitään (arvaatte varmaan miten siinä käy, kun päiväkodissa pitäisi syödä lämmin ateria).
Ja tottakai voimme jäädä keuhkonsa pihalle yskivän lapsen kanssa pukuhuoneeseen istumaan, kun muut kaksikymmentä lasta ovat työparin kanssa jumppasalissa – siitähän meille maksetaan.

3. ”En kiusallanikaan toimita teille lapseni hoitoaikoja (ja vaikka ilmoittaisinkin, en ainakaan noudata niitä)”
Mitä se nyt meille kuuluu, mihin aikaan kukakin on tulossa/lähdössä. Helposti voimme lähteä retkelle, kun Kalle-Emilia on ehkä tulossa viiden minuutin päästä, tai sitten puolentoistatunninpäästä. Ja sitten ollaan kiukkuisia, kun lapsen pitää jäädä väärään ryhmään, kun ei ole odotettu!
Sitten ihmetellään, miksi lasta ei ole valmiiksi puettu, kun tultiinkin puoli tuntia aikaisemmin hakemaan. Mehän olemme ajatustenlukijoita, se kuuluu pakollisena koulutukseen.

4. ”Sinä olet täällä töissä, sinun pitää tietää kaikki laskutuksesta /koulukyydeistä /ensi viikon säästä”
Todellakin. Ei mitään lisättävää.

5. ”Lapseni hyvinvointi ei kiinnosta minua”
Eihän -10 asteen pakkasessa tarvita välivaatteita, vaikka päiväkodista muistuteltaisiin tuomaan villasukat/kauluri/villapuku. Ja kaikenmaailman keskustelut ovat ihan turhia, eiväthän ne siellä päiväkodissa voi tietää mitään minun lapsestani, eihän hän vietä siellä kuin 7-9 tuntia päivästään.

6. ”Teille on niin helppo puhua pahaa ex-miehestä/-vaimosta”
Lapsen kuullen. Lapsen toisesta vanhemmasta. Lapsen vikahan se on, jos vanhemmat ovat eronneet.

7. ”Ei minun tarvitse nimikoida lasteni vaatteita”
Se on päiväkotihenkilökunnan vika, jos kurahousut häviävät ja sukat menevät vieruskaverin naulakkoon. Ja on se kumma, kun ei päiväkodissa osata erottaa viisistä samankokoisista/-värisisitä talvisaappaista niitä minun lapseni kenkiä. (Ne on tietenkin ne kaikkein parhaat ja uusimmat).

8. ”Minun asialleni täytyy aina olla aikaa”
Silloinkin, kun olen vetämässä lauluhetkeä/jumppaa/eskaritoimintaa.

9. ”Kaikkihan on päiväkodin vika”
Se, että hoitomaksut nousevat. Se, että tossut on hukassa. Se, että ulkona sataa. Se, että töissä oli huono päivä. Se, että lapsi oksentaa hoidossa. Se, että lapsiryhmät ovat liian suuria.

Olen töissä lapsia varten. Valitettavasti en vanhempia varten. Yritän tietysti vastata vanhempien odotuksiin parhaani mukaan, ja keskustelen mielelläni vanhempien kanssa ihan arkisistakin asioista (silloin kun minulla ei ole vastuullani lapsiryhmän toimintaa).
Onneksi kaikki vanhemmat eivät sovi yllä mainittuihin kategorioihin (oikeasti suurin osa on maalaisjärjellisiä, ihmisiä mekin vain ollaan). Silti joskus tulee sellainen olo, että työtäni ei arvosteta tarpeeksi.