Lomailua

Palattiin eilen Suomeen, lumeen ja pakkaseen. Lomalla oli kivaa, mutta kiva oli tulla kotiinkin. Selvittiin matkasta ilman suurempia ongelmia, vaikka autoissa olikin vielä kesärenkaat alla…

Ajatukset on vielä hiukan lomatunnelmissa ja tuntuu, ettei kauheasti jaksa mitään ylimääräistä (vaikka pitäisi ehkä kaivaa talvivaatteet kaappien perukoilta). Onneksi on vielä viikonloppu vapaata ennen kuin täytyy ihan oikeasti palata arkeen.

Lomamme sujui kaiken kaikkiaan ilman suurempia kommelluksia. Ilmat olivat alkuviikosta mahtavat, loppuviikosta vähän sateli, mutta ei silti ollut kylmä. Kaupunki oli pieni, joten tekemistä ei ollut liikaa, saimme aikamme kulumaan melkoisen hyvin.

Tässä on muutamia asioita, jotka tekivät lomastamme onnistuneen:

1. Emme eksyneet kertaakaan. Yhden kerran lähdimme kävelemään reittiä, jota emme olleet ennen menneet, mutta löysimme sattumalta tuttuun paikkaan ja siitä hotellille.

2. Ruoka oli hyvää joka päivä, ainoastaan yhtenä päivänä pihvistä puuttui suola.

3. Kukaan ei oikeasti menettänyt hermojaan. Aika hyvin, kun matkassa on 12 ihmistä. Muutama vähältä piti tilanne kyllä oli, esimerkiksi silloin, kun kolmantena iltana peräkkäin piti ottaa ryhmäkuva (okei, ehkä ylireagoin, mutta ärsytti, tykkään enemmän tilannekuvista).

4. Uima-allas oli lämmitetty. Sain houkuteltua sulhonikin uimaan pilvisinä päivinä, kun altaassa oli vähemmän ihmisiä. Ja kuka hullu sitä nyt sateella uisi – no, suomalaisetpa tietenkin. Uimavalvojalla oli hauskaa.

5. Vanhempamme luopuivat vapaaehtoisesti makuuhuoneesta ja nukkuivat varavuoteella olkkarissa, kaikki saivat siis nukkua niin pitkään kuin halusivat (vanhempamme siis yleensä heräävät ensimmäisinä).

6. Puolen tunnin bussimatka läheiseen suurempaan kaupunkiin markkinoille maksoi 1.45. Sama matka Suomessa maksaa ainakin 6.50, eikä busseissa ollut kovinkaan suuria eroja laadullisesti.

7. Koko viikon aikana ei ollut pakko tehdä mitään. Se on juuri sitä, mitä minä kaipaan lomalta. On kiva tehdä kaikenlaista, mutta kun ei ole tarkkoja suunnitelmia ja aikatauluja, voi tehdä juuri sitä mitä haluaa silloin kun haluaa.

Suhteet Oma elämä Matkat

Rahasta

Olen elänyt lapsuuteni niin, ettei meidän perheellä koskaan ollut paljon rahaa. Emme olleet sillä tavalla köyhiä, että jostain olisi ollut puutetta, mutta jos halusimme jotakin erityistä, piti luopua jostakin muusta.

Jäänteenä tuosta ajasta itselleni on jäänyt hassu tunne siitä, jos haluan jotakin kallista, eikä sen eteen tarvitsekaan säästää koko vuotta tai edes kuukautta. Kyllästyimme vanhaan imuriimme, jossa oli noin sormustimen kokoinen pölypussi, ja hupsista vain, kävimme ostamassa melkein kolmensadan euron pölypussittoman imurin. Tuosta noin vain.

Elämme siis melko hyvissä varoissa. Sanon tämän hyvin varovaisesti, koska lapsuuden jäänteenä on myös se, että rahasta (varsinkaan sen määrästä) ei juuri puhuttu ulkopuolisten kuullen. Meillä kuitenkin on tällä hetkellä sen verran varaa, ettei aivan kaikista pienistä asioista tarvitsisi säästellä.

Kuten:

Olemme lähdössä perheeni ja tuttavaperheemme kanssa etelänlomalle. Tuttavaperheellä on lomaosake, joten maksettavaksemme jäi vain lennot. Ja koska suurin osa lähtijöistä ei ole niin varoissaan kuin me, lennämme halpalentoyhtiöllä (epäinhimillisiin kellonaikoihin). Emme siis saa automaattisesti ruumaan isoa laukkua matkustajaa kohden, vaan olemme maksaneet etukäteen tietystä kilomäärästä. Ja nyt olen kiukkuinen itselleni, koska tehdessämme varausta isäni kanssa päädyimme siihen, että 15 kilon laukku riittää minulle ja sulholleni (tähän lisäksi sitten 10 kg/hlö käsimatkatavaraa). Hintaero 15 ja 20 kilon laukuilla ei ollut paljon, joten miksi, oi MIKSI, olin niin pihi tuolloin varatessamme, etten voinut ottaa sitä isompaa laukkua. Pakattuamme vaatteet ja muut välttämättömimmät tavaramme laukkumme painaa 14,9 kg (henkilövaa’alla mitattuna), ja me olemme vasta lähdössä. Minne kaikki tuliaiset laitetaan? Enkä millään haluaisi enää vähentää tavaramäärää, koska mielestäni lomalla pitää voida rentoutua murehtimatta sitä, ettei laukussa ole enää puhtaita vaatteita.
Ja eniten tässä tietysti harmittaa se, etten voi syyttää ketään muuta kuin itseäni…

Raha on perheessämme sellainen tabu, että jo tämän pienen jutun kirjoittaminen sai minut tuntemaan itseni leuhkaksi, mikä ei siis todellakaan ollut tarkoitus. En voi sille mitään, että meillä nyt sattuu tällä hetkellä olemaan suuremmat tulot kuin menot.

 

Suhteet Oma elämä Matkat Raha