Minulla on blogikriisi. Häistämme on jo puolitoista viikkoa, enkä ole kirjoittanut niistä vielä sanallakaan. Jo ennen häitä kirjoitin monta jutunalkua ja pyyhin ne sitten pois, enkä julkaissut mitään. Kyse ei ole siitä, ettenkö haluaisi kirjoittaa, ja oikeastaan aikaakin olisi yleensä ollut. En vain saa ajatuksiani järjestymään niin, että saisin aikaan luettavaa ja edes jollain tasolla viihdyttävää tekstiä.

En perustanut tästä blogista alunperin hääblogia, mutta viimeaikojen jutut ovat pitkälti pyörineet hääaiheen ympärillä. Nykyisin olen siis sokean miehen vaimo, mutta en ajatellut muuttaa blogin nimeä, koska tuo alkuperäinen ainakin omaan korvaan kuulostaa iskevämmältä. Tai jotain. Kirjoitan ehkä vielä jossain vaiheessa hääaiheisia juttuja (esim. siitä, mitä mikäkin loppujen lopuksi maksoi, kunhan jaksan koota kaiken yhteen). Muutamista parhaista ideoistammekin voisin kirjoitella, kunhan pääsen yli paljastumisen pelostani, kun rakas aviomieheni meni paljastamaan kaasolleni, että minulla tämmöinen blogi on…

Tällä hetkellä siis vallitseva tunne on väsymys. Tietysti häiden aikaan valvomisellakin on osuutta asiaan, mutta suurimmaksi osaksi uskoisin tämän olon johtuvan uudesta työpaikasta, jossa siis aloitin elokuun puolessa välissä, olin kaksi viikkoa töissä, sitten yhden lomalla ja nyt sitten olen ollut siellä puolitoista viikkoa. Välillä tuntuu, ettei sitä osaa ollenkaan tehdä työtään, vaikka perusasiat nyt ovat melko samalla tavalla kuin ennenkin. Väsymyksestä huolimatta pidän työstäni nyt enemmän kuin viime keväänä, ja toivon, että homma lähtee tästä kunnolla rullaamaan. Tämä väsymys on laadultaan enemmän fyysistä kuin henkistä.

Sitten vielä se tosiasia, että häihin liittyvät asiat eivät lopu siihen, että juhlapaikka siivotaan sunnuntaiaamulla. Valokuvaamon koevedokset saimme eilen (kun ajoin kolmisenkymmentä kilometriä niitä hakemaan työpäivän ja yhtiökokouksen välissä), nyt niistä pitäisi valita suurennokset ja kiitoskortit ja muut… Meillä oli myös muutama kertakäyttökamera, joilla vieraat saivat kuvata, ja ehdimme viedä ne toiseen valokuvaliikkeeseen kehitettäväksi vasta viime perjantaina, ja ne olisi saanut maanantaina. Ongelmana vain on se, että liike sulkeutuu viideltä, ja olen ollut töissä vähintään neljään koko alkuviikon. Huomenna ehdimme ne hakea, toivottavasti. Myös kirkossa ja juhlassa otetuista ”kunnon” kuvista pitäisi valita, mitkä tilataan. Meillä oli myös vähän erilainen vieraskirja (tästä ehkä lisää myöhemmin), ja se pitäisi väkertää loppuun. Huomenna olen menossa myös poliisiasemalle tilaamaan uuden passin (joka sopivasti vanhenee tämän kuun lopussa) ja ajokortin, koska nimikin vaihtui… Uusi nimikyltti etuoveen saatiin lahjaksi, mutta sen kiinnittämiseen tarvitaan miehen isää, jolla on porakone, ja jotta miehen isä voi tulla meille poraamaan, täytyy ensin ihan vähän siivota. Oma pappani ei jaksanut enää lähteä hääjuhlaan, joten hänen luokseen pitäisi mennä käymään, kunhan vain ensin saadaan edes jotain kuvia. Vapaat viikonloput vain hupenevat uhkaavasti maalipallokauden käynnistyessä…

Onneksi minä olen luonteeltani sellainen, että kun hommia tuntuu olevan liikaa, jätän ne kaikki tekemättä ja teen jotakin, jota ei tarvitsisi tehdä. Kuten kirjoitan tätä blogia (joka ei ilmeisesti olekaan niin kriisissä kuin aluksi luulin) tai pelaan miehen uudella iphonella plants vs. zombies kakkosta.

ps. Jos joku haluaisi lukea jostakin tietystä jutusta liittyen häihin tai ihan mihin tahansa muuhun, otan kyllä toiveita vastaan. Ehkäpä tämä kriisi johtuu pääasiassa siitä, että ideoita on liikaa, enkä osaa valita!