Lomanjälkeinen energia

Kolme viikkoa lomaa, sen jälkeen neljä päivää töitä ja tuntuu kuin ei koko lomaa olisi ollutkaan.

Yritän kovasti pitää kiinni positiivisesta ajattelustani, mutta tällä viikolla päätäni on särkenyt melkein joka ilta, joten ajatuksetkaan eivät ole olleet kovin positiivisia. Olen ilmeisesti allerginen työnteolle, kun heti loman jälkeen iski päänsärky (asiallahan ei voi olla mitään tekemistä näiden helteiden tai liian lyhyiden yöunien kanssa).

Sain siis siirron uuteen työpaikkaan, mutta näillä näkymin siirto toteutuu vasta kuuden viikon päästä. Vielä kolmekymmentäyksi työpäivää ennen sitä. Ei sillä, että olisin laskenut (ja jos tuon kertoo seitsemällä, saa työtuntimäärän, mutta siihen en näillä pöperöaivoillani nyt pysty).

No onhan tässä positiivisiakin asioita. Kuten se, että olemme menossa naimisiin. Siihen on vain vielä niin kovin pitkä aika, joka on kuitenkin niin lyhyt, että kaikki kaatuu päälle. Voi kun olisinkin reipas ja sosiaalinen tai vaikka puhelinmyyjä, niin asioiden hoitaminen puhelimessa olisi helpompaa.

Sentään aurinko paistaa. Helteestä en valita, on oikeasti kiva, kun on lämmin. Paitsi, kun pitää olla töissä silloin kun on lämmin.

Kirjasto on kesälomalla. Onneksi ehdin raahata sieltä ajoissa kesälukemista muutaman tuhat sivua. Ai niin, olen töissä, enkä ehdi lukea! Tai jos ehtisin, olen työpäivän jälkeen niin väsynyt, että silmät ei tahdo pysyä auki enkä muista edellistä lukemaani lausetta.

Sulho on reissussa. Sen takia olen herännyt tänään 4.30 ja heittänyt kolmen tunnin aamulenkin autolla lentokentälle. Myönnän kyllä, että tämän päivän fiilis johtuu osittain silkasta väsymyksestä. Pitäisi mennä nukkumaan, makuuhuoneen lämpötila lähentelee kolmeakymmentä.

Piti tavata tänään yksi kaveri ja sopia pari juttua. Kännykkä lakkasi toimimasta, emmekä löytäneet toisiamme torin väenpaljoudessa. Turha reissu siis. Tai ostin herneitä ihan vaan itselleni. Unohdin ostaa uusia perunoita, joten joudun kuitenkin menemään kauppaan huomennakin.

Kaikki huipentui siihen, että jouduin ostamaan erimerkkistä mysliä kuin yleensä (väärä kauppaketju), eikä siinä ollut pähkinöitä!

Huomenna aion syödä puoli litraa jäätelöä suoraan purkista palkinnoksi siitä, että selvisin työviikosta. Jos siis selviän niin pitkälle, että pääsen syömään sitä jäätelöä.

Suhteet Oma elämä Työ

Hyvin menee, mutta menköön!

Kuinka helppoa onkaan kirjoittaa silloin, kun kaikki (tai ainakin melkein kaikki) on pielessä tai muuten vaan ottaa päähän…

Olen ollut lomalla nyt jo yli viikon. Yritin kirjoittaa tänne viime tiistaina, mutta en saanut mitään järkevää sanotuksi, koska minulla ei ollut mitään, mistä valittaa. Jätin asian silloin sikseen, mutta aloin miettiä sitä uudelleen tänään. Miksi on niin vaikea kertoa kuulumisistaan silloin kun kaikki on hyvin? Pelkään kai olevani leuhka tai jotain. Ja tämähän ei siis koske ainoastaan blogin kirjoittamista vaan ylipäätään hyvien asioiden kertomisestä eteenpäin missä muodossa tahansa.

No, yritän silti.

Minulla menee siis todella hyvin. Loma alkoi viime maanantaina, ja olen päässyt mielestäni irti kaikista työpaineista. Tässä on tietysti auttanut myös se, että sain vihdoinkin varmistuksen siitä sisäisestä siirrosta, jota hain helmikuussa. Aloitan siis työt uudessa paikassa elokuun alussa! Sitä ennen palaan vielä muutamaksi viikoksi vanhaan paikkaan, mutta uskon selviäväni siitä hyvin, kun tiedän, että pääsen pian pois.

Meillä ei ollut mitään suunnitelmia lomani suhteen. Ei siis ole ollut pakko tehdä mitään, ja niinpä olen saanut tehtyä vaikka mitä. Olin ennen loman alkua kyllästynyt kaikkeen häihin liittyvään, enkä saanut itsestäni irti yhtään mitään. Viime viikolla kuitenkin ostimme sormuksen, kävimme juhlapaikalla, sovimme kirkkoharjoitukset, aloitimme koristeluiden suunnittelun ja kävimme kukkakaupassa keskustelemassa vaihtoehdoista. Varasin itselleni häämeikin ja kävin ostamassa hiuskoristeen. Sulholle ostimme uudet kengät. Vähitellen on alkanut tuntua siltä, että ehkä jotain vielä saadaan aikaiseksi.

Kävimme myös ostamassa tandempyörän, jonka hankkimisesta olemme jo jonkin aikaa puhuneet. Ensin ajattelimme, että voisimme pyytää sitä häälahjaksi, mutta tarkemmin ajateltuamme tulimme siihen tulokseen, että pyörää ei ole järkeä hankkia vasta syyskuussa, kun parhaat pyöräilykelit on jo takanapäin. Nyt olemme ajelleet eripituisia lenkkejä lähiympäristössämme, ja on muuten kivaa! Jännitin alkuun, koska onhan tuollaisen härvelin ohjaaminen vähän vaikeampaa verrattuna tavalliseen pyörään, mutta äkkiä siihen tottui. Keskusteleminen ajaessa onnistuu myös todella hyvin, paljon paremmin kuin jos molemmilla olisi oma pyörä (joka meidän tilanteessamme ei edes ole mahdollista).

Lisäksi olen ehtinyt laittaa pihaa, tai siis olen kaivanut jonkin pihantapaisen esiin tuolta viidakosta. Olen siivonnut vaatekaappini niin, että kesävaatteet on taas helposti saatavilla (suunnittelin tämän tekemsitä noin huhtikuun alusta asti). Olen lukenut kirjoja, sekä yksikseni että ääneen sulholleni. Koko eilisen sunnuntaipäivän makoilimme sängyllä kirjaa lukien, lukuunottamatta pientä pyörälenkkiä.

Ai niin, kävimme myös hammaslääkärissä. Sinne menemistä oli ehditty lykätä jo yli vuosi (hups), tosin aika oli varattu jo aikoja sitten, mutta nytpä ei tarvitse ajatella sitäkään taas pariin vuoteen.

Nyt aion yrittää pysyä positiivisena koko loppuloman ja vielä sen jälkeenkin. Elämä on paljon kivempaa näin.

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään