Suku on pahin

Olimme eilen sulhoni mummun 70-vuotispäivillä. Minä juhlin iloisesti mekossani, muilla oli farkut. Tämä on niitä sukujen eroja, joista niin hirmuisesti pidän. Olen ehkä jääräpää, mutta aion vastaisuudessakin pukea juhliin juhlavaatteet. Ne muut voivat ajatella minusta mitä vain, olen luultavasti kuitenkin aina se kummajainen.

Ai miksi?

1. Tykkään ihan oikeasti juhlavaatteista. Rakastan mekkoja ja korkkareita. Ehkä jo seuraavissa juhlissa uskallan ottaa ne korkkarit sieltä autosta ja laittaa ne jalkaani…

2. En juo kahvia. En yksinkertaisesti tykkää siitä. Teetä juon, jos tuntuu siltä. Jos ei tunnu siltä, juon lasten pöydästä mehua/limpparia. Tai sitten en juo mitään, mutta sekin on oma valintani.

3. En juo alkoholia. Se on pitkä juttu, siitä lisää ehkä myöhemmin. Tiedän, että sulhoni suvussa tätä pidetään todella kummallisena, eräskin serkku yksissä pirskeissämme totesi, ettei uskalla puhua minulle, koska olen selvinpäin. Kiitos.

4. Minulla on yliopistokoulutus. Meillä se on yleistä, noilla ei ole edes yhtään ylioppilasta (eikä noiden suku ole mitenkään erityisen pienikään). En pidä sitä pahana, mutta joskus tulee hassuja tilanteita, kun olen tottunut pitämään joitakin asioita (tai niiden tietämistä) itsestäänselvyyksinä. Ja ei, en aseta itseäni kenenkään yläpuolelle, ainakaan tahallani.

5. Sulhoni on serkusporukastaan ainoa (poislukein kolme alaikäistä), jolla ei ole omia lapsia. Lieventävänä asianhaarana tähän voidaan laskea se, että olemme olleet yhdessä vasta puolitoista vuotta. Tosin hänen sukunsa aikataululla meillä pitäisi kai jo olla. Anteeksi, että olen konservatiivinen.

6. Tulen paremmin toimeen miesten kuin naisten kanssa. En osaa jutella suvun muitten naisten kanssa (ainakaan omanikäisteni), ja jos hengaan koko ajan miesporukan hännillä, alan väkisin ajatella, että olen tiellä. Olen siis jatkuvasti väärässä paikassa.

 

Ei silti, viihdyn kyllä sulhoni suvun seurassa, kunhan vain olen ajattelematta sitä mitä muut ehkä minusta ajattelevat. Sitä paitsi, heidänkin on parasta tottua minuun, sillä olen tullut jäädäkseni!