Uutta oppii, jos uskaltaa!
Sulhoni pelaa maalipalloa (joka on erityisesti näkövammaisille kehitetty joukkuelaji, jota kansallisella tasolla voi pelata kuka vain). Tykkään käydä seuraamassa turnauksia, ja varsinkin sm-liigaturnauksissa katsojia on yleensä hyvin vähän (lue: ei ollenkaan), kaikki ns. ylimääräiset ihmiset valjastetaan toimitsijahommiin. Olin ensimmäistä kertaa maalituomarina viime joulukuussa, ja maalituomarin homma on helppoa: kun tulee maali, nosta käsi ylös, kun pallo menee ulos kentältä, hae se. Lisäksi tolpalta pystyy seuraamaan peliä joskus jopa paremmin kuin katsomosta.
Eilen oli sm-liigan turnaus, ja vielä sellainen, jossa ”meidän” joukkueella oli järjestelyvuoro. Olin luvannut jo aikoja sitten mennä toimitsijaksi sillä ehdolla, että olen vain maalituomari (koska siis mäkö muka opettelisin jotain uusia hommia, apua!). No, turnauksen alkaessa selvisi, että eipähän ollut päävastuussa ollut kaveri miettinyt asioita alkua pidemmälle, ja tajusin, että minun on pakko suostua kirjuriksi (tai siis sellainen pakko, etten muuten kehtaa näyttää naamaani enää näissä piireissä). Sain siis noin kymmenen sekunnin ohjeet siitä, mitä teen, maalipallossa kun on (sm-liigatasolla) sellainen sääntö, että sama pelaaja ei saa heittää palloa kolmea kertaa peräkkäin, eli jokainen heitto on kirjattava ylös. Siinä sitten käsi täristen yritin pysyä perässä että mikä numero nyt heitti, ja pelkäsin koko ajan, että joku heittää sen kolmannen heiton (niitä tulikin muutama, mikä on kyllä mielestäni aika harvinaista). Selvisin kuitenkin hommasta hengissä, eikä kukaan edes suuttunut minulle.
Sitten kelloa hoitava toimitsija sanoi, että hän ei voi olla loppuun asti. Taas iski sama tunne: jos minä en hoida tätä, ei sitä tee kukaan muukaan, enkä kehtaa enää tulla toimitsijaksi. Niinpä minä siis opettelin toisenkin uuden asian samana päivänä, ja vain pari kertaa unohdin painaa kellon päälle tai pois (eikä kukaan edes huomannut…)
Tuomaria minusta tuskin kuitenkaan koskaan tulee, eikä pelaajaa ainakaan. Pelottaa ajatuskin siitä, että pallo tulisi kohti niin, etten näkisi väistää sitä!