Lyhyestä virsi kaunis:   Sokerikulhoa voi seurata tästä eteenpäin täällä: http://sokerikulho.blogspot.fi/   Tänne raapustetut tekstit jäävät kuitenkin edelleen paikoilleen, kuten myös kirjoittajan tili muutenkin. Lopullisia jäähyväisiä ei siis ole tarvetta heittää!

En halua liikaa tyrkyttää Tove Janssonia, mutta tästä haluan vielä puhua. Tämän kevään äidinkielen ylioppilaskokeessa oli luku Muumilaakson marraskuu -kirjasta. Katkelmassa tunnetun neuroottinen Vilijonkka pesee ullakkonsa ikkunoita, melkein tipahtaa katolta, pelastautuu ja päätyy – itsensäkin yllätykseksi – irtautumaan tutun turvallisesta vilijonkanelämästään ja tekemään muutoksen. Tehtävänantona oli pohtia, mitä teksti kertoo peloista ja niiden hallinnasta. Vilijonkan […]

Haluan pyhästi uskoa siihen, ihminen voi oppia uusia asioita missä tahansa vaiheessa elämäänsä. Väitän, että ennakkoluulot ovat pahin vastus uusien asioiden omaksumiselle, ja siksi niistä tulisikin pyristellä eroon kaikin eväin (kirjaimellisesti). Arvatenkin useimmat meistä muistavat anjoviksen siitä kammottavasta kouluruoasta, jota myös janssoninkiusakseksi kutsutaan. Muhjuista perunaa ja se kummallinen pistävä maku, jonka olisi edes etäisesti pitänyt […]

Elämässä on rakkauksia, jotka eivät tunnu sammuvan ikinä. Jotkut niistä kohdistuvat lähipiirin henkilöihin, jotkut laajempiin kokonaisuuksiin. Minulle Tove Jansson tuotantoineen on tällainen kokonaisuus. Tove (koen taiteilijan itselleni niin läheiseksi, että voin röyhkeästi kutsua häntä etunimellä) viettää tänä vuonna juhlavuottaan. Vaikka muumit ovat epäilemättä Toven kuuluisin tuotos, usein unohtuu, että hän oli taiteilijana paljon, paljon muutakin. […]

  En ole filosofi tai ole sen syvällisemmin opiskellut filosofiaa, mutta kauneus on minulle tärkeää ja siksi haluaisinkin puhua hieman estetiikasta. Estetiikka käsitetään usein kauneuden tai taiteen teoriana, joka voi tutkia sekä esteettisiä objekteja että kokemista. Itse sana estetiikka juontuu kreikan sanasta aisthesis, joka merkitsee ihmisen konkreettista, kehollista suhdetta muuhun maailmaan. Näin ymmärrettynä estetiikka pyrkii […]

Jo vuosia olen elämässä tukeutunut samaan mottoon, joka on alunperin lähtöisin Virginia Woolfin teoksesta Oma huone (A Room of One’s Own): Olen tuskin tähän mennessä nähnyt tai kuullut virkettä, joka olisi enemmän tosi. Hyvin usein tuntuu siltä, että työskentelyni, parisuhteeni tai unenlaatuni ovat täysin riippuvaista siitä, mitä olen syönyt ja milloin. Yleispätevänä sääntönä siis pidettäköön […]

Minulla on teoria ihmisistä, jotka valitsevat ammatikseen tai urakseen luovan työn. Minusta he ovat masokisteja. Huonoksi onnekseni taidan itse lukeutua tähän ihmisryhmään. Pitkään luulin olevani sellainen ihminen, joka haluaa päämäärätietoisesti lukea itselleen turvallisen ja vakaan työelämän takaavan ammatin. Nyt kun olen tähän tilanteeseen päätynyt,  haluankin ruoskia itseäni lisää niin, että piiska viuhuu. Tarkennan teoriaani lisää: […]

Pidän suunnattomasti busseista, jotka kertovat pysäkkien nimet. Tiedättehän – bussien etuosassa on sellainen taulu, joka kertoo, mikä pysäkki tulee seuraavaksi. Nämä nimitaulut ovat korvaamattomia erityisesti silloin, kun on matkalla vieraaseen paikkaan. Moni meistä lukeutuu niihin ihmisiin, jotka laillani arvostavat pysäkeistä infoavia linja-autoja. Ei pelkästään bussimatkoilla, mutta myös elämässä yleisesti tietyt pysäkit luovat ympärille turvallisuutta: tarha, […]

Ensinnäkin pahoittelut niille, jotka harhautuivat tähän blogiin leivontaohjeiden toivossa. Sokerisesta nimestään huolimatta täällä ei valitettavasti kirjoiteta leivonnasta. (Ellei lasketa pizzaa. Rakastan pizzaa.) Blogin nimi vaatinee siis hieman selvennystä. Eräässä maailman parhauksiin lukeutuvassa kappaleessa soulin grand-lady Nina Simone laulaa sokerista ja kulhosta, ”I want a little sugar in my bowl”. Siitä tässäkin on vertauskuvallisesti kysymys. Vaikka […]