Onko väärin rakastaa kauneutta?

En ole filosofi tai ole sen syvällisemmin opiskellut filosofiaa, mutta kauneus on minulle tärkeää ja siksi haluaisinkin puhua hieman estetiikasta.

Estetiikka käsitetään usein kauneuden tai taiteen teoriana, joka voi tutkia sekä esteettisiä objekteja että kokemista. Itse sana estetiikka juontuu kreikan sanasta aisthesis, joka merkitsee ihmisen konkreettista, kehollista suhdetta muuhun maailmaan. Näin ymmärrettynä estetiikka pyrkii kuvaamaan ihmisen tapaa kohdata ja kokea maailma mielihyvää tuottavien asioiden ja tuntemusten kautta.

Kauneus estetiikan teorian lähtökohtana nostaa esille kysymyksen siitä, mistä kauneuden taju koostuu. Ihmisen tavassa olla maailmassa ja kauneuden havainnoinnissa on kyse aistihavaintojen tiedostamisesta. Filosofi Juha Varto (2001) kirjoittaa, että ihminen etsii aisteillaan maailmasta niitä piirteitä, jotka hän kokee kauniiksi ja eheiksi eli esteettisesti miellyttäviksi. Varto huomauttaa myös, että kauneus on estetiikan käsitteenä eri kuin adjektiivi kaunis. Kauneudella viitataan johonkin paljon laajempaan kokonaisuuteen, johon sisältyy myös muita esteettisiä arvoja, kuten esimerkiksi hyvyys ja totuus. Kauneuden ja hyvyyden, esteettisen ja eettisen voidaan ymmärtää usein olevan sama asia, sillä kaikki subjektiivinen hyvä näyttäytyy ihmisille kauniina. Voidaan siis esimerkiksi todeta, että ideaalit ovat lähtöisin hyvistä ideoista ja siksi ne ovat kauniita.

Varton valloittava viisaus johtaa päätelmään siitä, että rakkautta ja kauneutta ei voi osin erottaa. Kauneutta voi olla vailla rakkautta, mutta ei ilman mielihyvää. Rakkautta ei taas ei voi olla ilman kauneutta. Rakkaus lieneekin niitä harvoja asioita kylmässä ja suuressa maailmassa, jotka paradoksaalisesti koetaan sekä objektiivisesti että subjektiivisesti hyvinä.

Oli kysymys sitten maljakollisesta tulppaaneita, viehättävistä ihmisistä, Marc Chagallin maalauksesta (yllä) tai mielitietyn naurusta, ne koetaan kauniiksi asioiksi vain silloin, kun kokemukseen liittyy lämpimiä tunteita, parhaillaan rakkautta. Siksi oma johtopäätökseni on seuraava: ympärilleen kannattaa kerätä aina mahdollisimman paljon kauneutta, sillä näin ei voi välttyä elämässä rakkaudelta. Kauneus on lopulta aina yksilöllinen kokemus, jonka oikeellisuudesta vain hullu antaisi tuomioita. 

Lisää lukemistoa: Juha Varto: Kauneuden taju: Estetiikkaa taidekasvattajille (2001).