Karisma
Viime aikoina olen pyöritellyt mielessäni karismaattisuutta ja sitä kuinka harvoin todellisuudessa siihen törmätään. Harva henkilö omaa luontaista karismaa – sen sijaan mielestäni joillekin julkisuuden henkilöille pyritään rakentamalla rakentamaan karismaattista imagoa, mikä usein johtaa vain nolouteen. Myöskään poliitikkojen päällekäyvästä, toisinaan jopa muita ihmisiä alentavasta karismasta, en välitä. Verbaalinen lahjakkuus, itsekunnioitus ja silti tietynlainen pehmeys nousevat minulle avainasemaan karismaattisuudessa. Ja tietenkin karismaattisuuteen liitty hieman taianomaista viehätysvoimaa. Tuomo Takala on itseasiassa tehnyt väitöskirjan Lapin yliopistoon karismasta, joten jos aihe kiinnostaa niin kannattaa eksyä yliopiston sivuille etsimään lisätietoa.
-Oikea Wallis Simpson-
Uusin ”karismalöytöni” on englantilainen näyttelijä Andrea Riseborough. Olen viimeisen puolen vuoden aikana nähnyt hänet useammassa elokuvassa ja yhdessä tv-sarjassa. Hänen tavassaan näytellä ja kantaa itsensä hyvinkin erilaisten roolisuoritusten läpi on jotain erittäin karismaattista. Useammissa tapauksissa itse elokuva on ollut huono(hko), mutta katsomista on tullut jatkettua Andrean valovoimaisuuden ansiosta. Viimeksi hänen töistään katsoin Madonnan ohjaaman W/E:n. Elokuva kertoo Wallis Simpsonista sekä prinssin Edwardin rakkaudesta.
Wallis Simpson on yksi maailman historian tyylikkäimmistä naisista, sanon minä! Elokuvassa parasta olikin Andrean näyttelijäntyön lisäksi juuri wallismaiseen pukeutumiseen panostaminen. Kyseisestä rakkaustarinasta on tehty useita elokuvia eikä Madonnan versio ollut elokuvallisesti mitenkään erityinen. Parempi kuin odotin. Yleensä ajatukseni ovat olleet, että Madonna+elokuvat= ei hyvä.
Kuvat osoitteista:
http://ladybirdplaneblog.blogspot.com