Pilvet tekee tilaa auringolle

Itäisessä kaupungissani paistaa aurinko. Maanantai tuntuu hieman paremmalta valokuorrutteella. Päivän ainoa harmitus on lempi neuletakkini miljoonat reiät, kyseinen vaatetus on palvellut upeasti ja monissa tilanteissa jo 5 vuotta.

Vartissa ostettu turvanuttuni on tullut vanhaksi – välillä sen omistajakin tuntee itsensä vanhaksi ja joutuu toppuuttelemaan aivoituksiaan, koska todellisuudessa olen juuri sopivan ikäinen. Sopivan ikäinen etsimään itseäni. Sopivan ikäinen tehdäkseni virheitä. Sopivan ikäinen haaveillakseni hattaraisesta huomisesta ja kuulostamaan joka toinen minuutti kornilta.

Viikonloppuni oli mielenkiintoinen. Hieman myös ahdistava kaiken itsetutkiskelun takia. Lauantaina minun piti tehä pilvilinnaunelmieni taulu sekä miettiä sanaa, joka kuvaisi minua. Tavanomaisia tehtäviä, mutta todellisuudessa aikaavieviä ja aatoksia kokoavia. Tauluni toteutin yksinkertaisella leikkaa-liimaa -tekniikalla. Tauluuni päätyi kuvia tulevaisuuden unelma töistä, tunnetiloista joita haikailen sekä vapaa-ajasta, joka täyttyisi matkustelulla ja maailmojen erilaisuuksien ihmettelyllä.

Kuvaavaa sanaa en ole vielä keksinyt. Luulen, että ratkaisuun tarvitsisin muutaman analyyttisen keskustelun tyttöjenillassa. Tai sitten se putkahtaa mieleeni, kun vähiten sitä odotan.

Tänään minut teki onnelliseksi mintunvihreät kynnet.