Viimeinen ripaus kesää

Syksyn tulon pystyy jo haistamaan. Aurinko kuitenkin yrittää hanakasti taistella viilenevää tuulta vastaan. Maa on vielä lämmin ja pihakeinussakin tarkenee lounastamaan – kunhan päällä on ohut neule ja kädessä höyryävä astia täynnä soppaa. Niinkuin tänään.

Päätin jo aamulla, että tänään vielä nautin valosta ja lämmöstä miettimättä minkälaisia pihahommia tässä samalla pitäisi vielä tehdä. Ei. Minähän istun tuoksutellen, ihmetellen ja maiskutellen vuodenaikojen taitekohtaa.

Tilanne tosiaan on juuri sellainen, joka vaatii soppaa. Ryhdyin tuumasta toimeen ja tein tuoreista pinaateista ja persiljasta tavallista pinaattikeittoa terävämmän makuisen lounaan.

Harvinaista kyllä, syödessäni keskityin pitkästä aikaa vain ruoasta nauttimiseen. Tämä jää usein pöytäseurueen vilkkaan keskustelun, tv:n, tietokoneen, kirjan tai kiireen jalkoihin. Aivan liian usein.

Syödessäni aurinko paistoi selkeältä taivaalta ja tuuli toi kesäkukkien höttöset luokseni.

Istuessani keinussa huomasin ilman täyttyvän kukkien leijailevista höttösistä.