Mitä tulikaan luvattua ja miksi?

Hei taas!

Kolmas päivä uutta vuotta menossa ja so far so good, mitä tulee lupauksiini. Jee, hyvä minä! 🙂 Lupasin muistaakseni vähän valottaa lupausteni taustoja ja ajattelinkin tehdä sen nyt sekä samalla hieman kertoa, miten ajattelin lupauksiani käytännössä toteuttaa, eli jonkinmoinen game plään olisi luvassa.

Ensimmäinen lupaukseni oli tämän blogin perustaminen, joka on ollut aikomukseni jo pidemmän aikaa. Olen lykännyt sitä aina vain kauemmaksi, koska en ollut varma olisiko minulla tuoda tänne mitään mielenkiintoista kerrottavaa. Kukaan tuskin haluaa lukea siitä, kun möllötin koko päivän television edessä kaivelemassa nenääni – näin vähän kärjistäen ilmaistuna:D Nyt minulla on edes jonkinlainen viitekehys, jonka ympärille on helppoa helpompaa rakentaa blogia. Lupauksieni toteuttaminen tulee siis olemaan pääosassa tässä blogissa, mutta kirjoitan varmasti välillä myös siitä television tuijottamisesta, kokkailusta ja arkielämästä noin muutenkin.

Toinen lupaukseni on varsinainen klassikko: parantaa elämäntapojani. Tykkään ei RAKASTAN syödä karkkia, etenkin suklaata. Sipsit on myös aika namskis. Ja ranskalaiset. Ja pizza. Olen sillä tavalla onnekas, että voin ahtaa sisääni karkkia niin paljon kuin sielu sietää ilman että se näkyy heti reisissäni tai lantiolla. Moni kakku päältä kaunis heh:D Sisuksiini en näe, mutta pakkohan sen roskaruoan on johonkin kertyä? Tammikuun ajattelin pitää herkkulakkoa ja sitten yrittää, HUOM _yrittää_ syödä karkkia vain kerran viikossa verrattuna viimevuotiseen, jolloin söin suklaata oikeastaan joka päivä. (Olen ahmatti, tiedän) Tipattomankin otin tähän samaan syssyyn, mutta se nyt ei ole mikään ongelma kun muutenkin juon ehkä kerran kuukaudessa lukuunottamatta paria saunasiideriä silloin tällöin. Elämäntaparemonttiin kuuluu toki myös liikunnan lisääminen. Koiran kanssa lenkkeilen säännöllisesti joka päivä, mutta tienpenkkoja kolutessa ei hirveästi syke nouse. Tarkoitus olisi käydä salilla ainankin kerran, kaksi viikossa ja lisäksi uimassa tai sulkapalloilemassa sekä tietenkin koiran kanssa tehdä vieläkin pidempää lenkkiä. Tämän lupauksen toteutamme yhdessä avokkini kanssa, mikä varmasti hieman helpottaa jaksamaan,kun on reenikaveri messissä! 🙂

Kolmas lupaukseni, kohdella ihanaa avomiestäni paremmin,tulee luultavasti olemaan se vaikein, koska olen oppinut, miten olla suoraan sanottuna v****mainen *mmä – tahtomattani – äidiltäni jo lapsena. Äitini kohteli isääni suurimman osan lapsuudestani, todella huonosti. Ei mitenkään näkyvästi haukkumalla tai huutamalla, mutta salakavalasti vähättelemällä, aliarvostamalla. Välillä saan itseni kiinni tekemästä aivan samaa; tarkastamasta onko hän varmasti laittanut astiat oikeille paikoilleen tyhjentäessään tiskikoneen;kieltämästä häntä laittamaan tavaroita paikalleen, koska MINÄ osaan laittaa ne paremmin; kyseenalaistamasta hänen päätöksiään/mielipiteitään. Tiedän, että se ei todellakaan tunnu mukavalta ja usein minulla on huono omatunto, kun teen tällaista. Haluan muuttua, minun on pakko muuttua. Minä tulen muuttumaan. 

Neljäs lupaukseni oli hankkia joko uusi työ-tai opiskelupaikka, mistä voisin kertoa seuraavassa postauksessani hieman lisää, sillä siitä riittää varmasti kirjoitettavaa yhden jutun verranl.

Nyt tää ottais pienet nokoset, että jaksaa yön painaa töitä!

Kuulemisiin,

annaH