Elämä astuu kehiin

Heipähei!

Kylläpäs viikko on vierähtänyt nopeasti! Tuntuu, että päivät ovat vain sujahtaneet ohi ja nyt on taas perjantai. En ole oikeastaan edes tehnyt mitään kummallista, ollut töissä ja kirjoitellut työhakemuksia joka suuntaan sekä tehnyt hieman koulutehtäviä (deadline maanantaina, ei tullut edes kiire!) Tiistaina myös elämä astui kehiin ja yrittää kovasti häiritä lupausteni toteuttamista. Odottelinkin jo vähän, koska näin mahtaa käydä kun ei tässä kuitenkaan missään luostarissa eletä. Ensin saapui ylitsepääsemätön suklaanhimo. Se oli vaaninut taustalla, jo ainakin viikon ja lopulta se yhytti minut vapaapäivänäni. Tuntui niin tyhjältä vain istua kotona yksin, kun mieskin oli töissä joten söin muutaman konvehdin (lue: rasiallisen). Ilmeisesti kaksi viikkoa on jonkinlainen maaginen raja, minkä pystyn olemaan ilman suklaata. Olen kyllä ihan ylpeä itsestäni, että kestin niinkin kauan itseni kiduttamista. Toiseksi saapui laiskuus. Tällä viikolla olemme käyneet vain kerran kunnon hikilenkillä. Muina päivinä on ollut vähän hiljaista (lue:maattu vain sohvalla). Turha tästä on kuitenkaan itseään liikaa ruoskia, ensi viikolla taas salille uudella innolla. Menenmme äidilleni syömään viikonloppuna, hän on siis fysioterapeutti, ja aion kysellä vähän vinkkejä hyviin reeniliikkeisiin.:) En ole kuitenkaan aivan toivoton tapaus, sain nimittäin töitä. Kävin eilen haastattelussa eräässä henkilöstöpalveluyrityksessä ja kovasti lupailivat joko siivous- tai kaupanalantöitä. Kannatti siis lähetellä niitä työhakemuksia! Työ on tosin vain osa-aika työtä, jota aion tehdä toisen työni rinnalla. Saan siitä kuitenkin hyvää työkokemusta ja täytettä CVheni, mikä varmasti helpottaa myöhemmin sen unelmaduunipaikan hankkimista. Myös talouteni tasapainottuu.

Tässäpä nämä tämänkertaiset kuulumiset.

Ihanaa viikonloppua ihmiset!

-annaH