Good Night ystäväiseni,

Viides päivä menossa ja lupaukset ovat pitäneet hyvin. Karkkia, etenkin suklaata, himoitsen aina välillä. Etenkin ruoan jälkeen tekisi mieli jotakin makeaa naposteltavaa. Se on se pirun jälkiruokamaha!

Kuva: Picaphobia.com

Liikuntalupaus on myös pitänyt. Olemme avokkini kanssa käyneet muutaman kerran salilla vähän kokeilemassa ja harjoittelemassa liikeiden oikein tekemistä. Tai minä olen harjoitellut ja avokkini on miehiseen tapaan hypännyt tekemiseen suoraan pää edellä. Noh, kukin tavallaan:D  

Mutta, palatkaamme takaisin aiheeseen,nimittäin viimeiseen lupaukseeni. Sehän oli joko uuden opiskelu – tai työpaikan hankkiminen. Yritän selittää tämän mahdollisimman yksinkertaisesti ja selvästi, mutta pahoitteluni jo etukäteen, jos kuulostan sekavalta. Se johtuu vain siitä, että ajatukseni ovat hieman sekaisin tämän asian kanssa. Eli siis tuota noin niin (tuliko jo tarpeeksi täytesanoja?) Olen tällä hetkellä työssä, jota tykkään kovasti tehdä. Se on itsenäistä ja palkitsevaa omalla tavallaan. En kuitenkaan tykkää siitä, että työvuoroja on miten sattuu. Töitä saattaa olla välillä niin vähän, että hyvä kun saan vuokran ja laskut maksettua. Toisaalta töitä saattaa olla niin paljon, että tienaan helposti lähemmäs vuokrarahat ja rahaa jää vielä reilusti ylikin. Elämän suunnittelu on tämän takia todella vaikeaa. Tähän asti olen tyytynyt tilanteeseen, koska en yleensäkkään tykkää suunnitella mitään kovin pitkälle, elän hetkessä. Tänä vuonna täytän kuitenkin ”jo” 24 ja esimerkiksi oman asunnon ostamista, joka on ollut mielessä jo hetken, ei voi harkitakkaan näin epäsäännöllisillä tuloilla. En myöskään pidä siitä, että pomoni ei tunnu arvostavan minun, tai kenenkään, työpanosta. Teetpä työsi hyvin tai huonosti, työvuorojen jakautumiseen se ei vaikuta, kehut ovat harvassa. Ainiin ja mainitsinko jo, että olen ollut tässä samaisessa työpaikassa 17-vuotiaasta asti? Näin on päässyt käymään lähinnä siksi, että työpaikka on tarjonnut ns. ”helppoa rahaa” enkä ole jaksanut paneutua uuden työpaikan etsimiseen. Pidän helppoudesta, menen aina siitä, mistä aita on matalin. En pidä siitä piirteestä itsessäni ja siksi nyt yritänkin potkia itseäni elämässä eteenpäin. 🙂 Em. syiden takia haluaisin siis vaihtaa työpaikkaa. Tässä kohtaa koulutus astuu kuvioihin. Valmistuin ylioppilaaksi hyvin arvosanoin (LEEEM) ja jos olisin jaksanut yrittää, olisin varmasti päässyt johonkin opiskelemaan ja valmistuisin kohta. Jäin kuitenkin töihin, koska se oli HELPPOA. Hain kyllä yliopistoon opiskelemaan, mutta pääsykokeisiin luku vähän jäi…krhm. Valmistumista seuraavana vuonna hain AMK:hon opiskelemaan restonomiksi ja pääsinkin sisälle. Ala ei kuitenkaan tuntunut omalta, joten palasin taas töihin. Töiden ohella oli mahdollisuus suorittaa Laitoshuoltajan (a.k.a siivoojan) ammattitutkinto oppisopimuksella, joten pyysin päästä mukaan ja saankin tutkinnon valmiiksi tänä keväänä. Silloin on päätösten aika. Vaihdanko toiseen saman alan työpaikkaan, jossa tuntimäärä olisi vakio ja tulot taattu? Vai kituutanko opintotuella ja opiskelen itselleni kunnon tutkinnon? Samaan työpaikkaan jääminen ei ole vaihtoehto, sillä olen päälakea myöten täynnä sitä paikkaa. Olen jo kaivanut vanhat yliopiston pääsykoekirjat esille ja lukenut niitä hieman. Luultavasti aion hakea yliopistoon opiskelemaan joko englannin tai suomen kieltä ja ehkä AMK:hon, missä voisi opiskella siivouspalveluiden tuottamista ja johtamista, mikä myös hieman houkuttaisi. Siivoaminen ja puhdistuspalveluala kiinnostavat minua ihan oikeasti! Jos opiskelupaikan saanti ei onnistu, sitten etsin itselleni mukavamman työpaikan. Sounds like a plan? Toivottavasti en selittänyt asioita liian sekavasti. Kysyä saa, jos jäi epäselvyyksiä 🙂

Menenpä tästä pikkuhiljaa nukkumaan. Hyvää yötä kaikille!

Puspus

annaH