Ainutlaatuinen elämä

Tuntuu että joskus ihmiset on niin täynnä itseään, ettei huomaa mitä ympärillä tapahtuu. Esimerkiksi jos läheisellä ihmisellä on huono olla.

Olen jopa todella huono piilottamaan tunteitani, mutta ei, hän ei huomaa mitään. Hän ei kysy miksi olen hiljainen. Ehkä hän ei uskalla tunkeilla? Olemme olleet ystäviä 10 vuotta. Hän kertoo tulevista matkasuunnitelmista, uudesta kalliista laukusta, kundeista. Kuuntelen. Vastaan. Kysyn. Olen kiinnostunut. Kun kerron jotain hän vastaa; ”hei eikä, mulla oli ihan samalla lailla……” Kuuntelen ja siirrymme keskustelemaan hänen vastaavasta kokemuksesta, ennenkuin kerroin edes loppuun asiaani.

Ihmiset ovat niin itsekkäitä. Joskus tuntuu ettei elämässä ole ketään muuta kuin ”minä itse”. Minä, minä, minä minä… Kunhan minulla on kaikki hyvin. 

Tunnistan itsessäniki tuon piirteen.  En vain JAKSA jauhaa itsestäni. Se on tylsää. MINÄ tiedän kuka olen. Ihmiset NÄKEVÄT millainen olen. He HUOMAAVAT mistä minä pidän (vaikkakin erehtyvät siinä usein). Miksi minun pitäisi koko ajan jauhaa siitä muille? Mielestäni on paljon mielenkiintoisempaa kuulla muiden elämästä.