….En koskaan olisi uskonut joutuvani tähän tilanteeseen. Sain hetki aikaa sitten tietää olevani raskaana. Aikamoinen shokki. Oma vikani, huolimattomuutta, mutta ilmeisesti kertakin riittää.

Nyt tunnen hänet joka hetki kohdussani. Minun pienokaiseni. Varon jatkuvasti etten satuta sinua. Ajattelen sinua. Minkähän näköinen sinusta tulisi, oletko tyttö vai poika?  Onhan kaikki hyvin? Tunnen kasvukipuja vatsassani.  Onko tämä vastaus kysymykseeni jota olen etsinyt?

Abortti vai elämä? Vaikka miten haluaisin 21-vuotiaana en ole valmis tähän. Elämä, opiskelut ja unelmat toteutettavana. En ole valmis sitoutumaan isääsi loppu elämäkseni. Haluaisin antaa sinulle vain parhaan mahdollisen elämän ja rakastavat vanhemmat, mutten pystyisi siihen. Ei minulla ole edes ammattia. Toivon saavani joskus anteeksi. 

Toivottavasti pääset syntymättömien lasten taivaaseen. Toivottavasti siellä sinua rakastetaan, niinkuin minä rakastaisin sinua.  Anna anteeksi. Anna anteeksi Jumala. Miksi elämän piti mennä näin? 

http://www.youtube.com/watch?v=-2dwfUJYDHs

Oi kultaisin
tää on kylmä maa
Et sydäntäs
palelluttaa saa
Niin tahtoisin
kanssas kulkea
ja pahalta
silmäs sulkea

Mut viereltäin mun
täytyy nyt sun
kääntyä pois

Sun taivaalles laulan auringon
Sun kasvoilles kuutamon

Sun sydämmes
olkoon karttasi
Sun muistosi
sun kotisi

Siel’ ootan sua
ainiaan 

Nyt on todella paha olla.

Ps. Vittuilu kommentit. Olen valmis ottamaan kaiken niskaani.