Matkakuumetta
Me saatiin vihdoin aikaiseksi varata lennot Indonesiaan! Voi tätä onnea…ja voi tätä pientä stressiä. Mä olen kokenut yksin reissaaja enkä ole enää aikoihin stressannut yksin matkustamista. Mutta mitäs nyt, kun mukana on taapero? Tällä kertaa pitää niin monia uusia asioita huomioida ennen matkaa ja matkan aikana. Eniten mua ehkä jännittää lentomatka ja miten Aiju jaksaa sen. Meillä on lennot Balille Dohan ja Jakartan kautta, eli molemmat kentät on onneksi ihan tuttuja. Vaihdot niissä siis toivottavasti sujuu suht helposti (tosin Jakartan kansainvälinen lentokenttä on ehkä maailman sekavin). Lennetään eka pätkä yölentona, joten toivottavasti tyttö nukkuu suurimman osan siitä ja jaksaa sillä energialla mahdollisimman hyvin loppumatkan.
Sitten toinen asia mikä mua hitusen jännittää, on Aijun vastustuskyky ja miten pidetään huolta tytön terveydestä matkan aikana. Lähinnä jännitän, iskeekö tytölle ripuli kesken matkaa tai joku pahempi vatsapöpö. Mulla itsellä on aina ollut hyvä vastustuskyky enkä ole ikinä reagoinut negatiivisesti Indonesian bakteerikantaan. En kuitenkaan voi odottaa samaa tyttäreni vastustuskyvyltä. Tässä on onneksi vielä aikaa valmistautua ja kysellä muiden kokemuksia aiheesta. Jos sulta löytyy kokemusta kyseisestä aiheesta, kuulisin mielelläni vinkkejä ja neuvoja! 🙂
Yogi on innoissaan päästessään käymään kotona ja mä uskon, että paluu Suomeen ei tule olemaan sille helppo. Mä olen aina itkenyt vähän Balin lentokentältä lähtiessäni, joten Yogin fiilikset on varmaan mun fiilikset x 100, kun on kotiinlähdön aika. Toisaalta me eletään nyt vain niissä onnen fiiliksissä, että päästään hetkeksi Indonesiaan takaisin. Me ei vietetä koko lomaa Balilla, vaan loman lopussa mennään moikkaamaan Yogin perhettä Jakartaan. Yogin vanhemmat asuu Sumatralla, mutta koska sinne pääseminen taaperon kanssa on aivan liian vaivalloista PITKÄN ajomatkan takia, Yogin vanhemmat tulevat vanhimman tyttärensä luokse Jakartaan, jonne mekin saavutaan. Olen niin onnellinen, kun saan esitellä Aijun omille isovanhemmilleen ensimmäistä kertaa…ja onnellinen, kun Yogi tapaa omat vanhempansa pitkästä aikaa. Toki tää tarkoittaa myös sitä, että mun pitää treenata lisää indonesiaa, että osaan tällä kertaa puhua vähän appivanhempien kanssa. Ekalla kerralla se ei vielä oikein onnistunut. Ihan parasta olisi, jos Aiju osaisi jo puhua jotain indonesian kielellä! Ehkä me aletaan treenaamaan yhdessä, haha.
Yksi huippu juttu lisää tähän mein tulevaan matkaan on se, että mun äiti ja täti lähtee meidän mukaan! Mä saan lisää silmäpareja Aijun vahtimiseen, ja koska äiti ja täti tulee meidän kanssa menomatkalla samoille lennoille, saan hieman helpotusta istumajärjestelyihin. Ja onhan se ihanaa, että saan pistää Aijun yhdeksi illaksi hoitoon turvalliselle aikuiselle, jotta mä ja Yogi saadaan ottaa ja tehdä yksi ilta Balilla asioita niinkun ennen vanhaa. Se siis meinaa Bintangin (indonesialainen olut) nauttimista rannalla auringonlaskun aikaan ja vanha kunnon kantis Surfers Bar. Mä olen aina ollut hyvin nostalginen ihminen, joten jo pelkkä ajatus palaamisesta hetkeksi siihen aikaan, kun oltiin Yogin kanssa vastarakastuneina Balilla, saa mulle vedet silmiin. Haha.
Eli nyt sit vaan odotellaan matkapäivän lähestymistä. Kattelin jo nyt Aijulle ihania kesävaatteita käytettäväksi ja kävin Reiman varastontyhjennyksessä hakemassa sille hyvät uv-uikkarit rantailua varten. Pitäis itesellekkin katsoa jotain kevyttä kesävaatetta sitä mukaan, kun saan näitä imetysherkkuja sulateltua vyötäröltä…haha. Onneksi on KEVÄT ja olen taas aloittanut juoksemisen pitkän tauon jälkeen. En silti ehkä vielä tänä vuonna meinaa uusia puolimaratonia…
