Miten me tavattiin?

 

Meille tuli juuri ensimmäinen vuosi naimisissa oloa täyteen ja ajattelin sen myötä tehdä postauksen ja kertoa, että miten me Yogin kanssa tavattiin vajaat kaksi ja puolivuotta sitten.

Mä olin helmikuussa 2016 valmistumisen jälkeen lähtenyt Australiaan Sydneyyn au pairiksi. Olin viihtynyt siellä jo sen puoli vuotta, kun mulle iski kolmen viikon loma ja päätin lähtee Balille sitä viettämään. Mulla ei ollut mitään aikaisempaa kokemusta Balista…en mä ollut koskaan ennen käynyt missään Aasian maassa. Bali kuulosti suht helpolta paikalta lomailla ja uskalsin siksi yksin lähteä liikenteeseen. Mulla ei ollut mitään ennakko-odotuksia. Muistan monen varoitelleen mua, että löytäisin sieltä miehen itselleni ja jäisin sille tielle. No mun mielestä ajatus tuntui hassulta, koska en ollut koskaan ollut viehättynyt aasialaisista miehistä. Okei Jet Lee oli sillon nuorempana aika hot. 

Lähdin  yksin matkaan ja päädyin ensimmäiseksi viikoksi Kutalle. Ensikertalaisen silmin se paikka oli aika kaaoottinen ja jos olisin tiennyt siitä enemmän, tuskin olisin sinne pysähtynyt. Kuta on käytännössä pakattu turisteilla ja paikka  on täynnä turisteille suunnattuja kauppoja, hotelleja, ravintoloita ja viihdekeskuksia.  Mä löysin itseni aika nopeesti rannalta kävelemässä ja ihailemassa isoja aaltoja ja aaltojen seassa liiteleviä surffareita. Jokainen nainen, joka on joskus Kutan rannalla käynyt tietää, että siellä ei pitkälle kävelle ilman, että joku niistä lukuisista rannalla työskentelevistä miehistä tulee sulle juttelee. ”Where are you going? Where are you from? You wanna surf?” Ei siinä kauaa mennyt kun yks tyyppi sai mut ylipuhuttuu ja kokeilee surffausta. Tää mies, Dani veti mut mukaansa istumaan varjoon  ja  esitteli mut sen paikan muillekkin tyypeille:  Erik, Jay, Iwan, Ranap ja sit tää yks, joka ei kunnolla edes esitellyt itseään, enkä heti saanut siis tietää sen jätkän nimee. Mulle tuli jossain vaiheessa mieleen, että ehkä se mies oli sen kyseisen paikan pomo, koska se oli jotenkin niin hiljainen ja vakava verrattuna toisiin. Huomioitavaa tässä vaiheessa oli, että mä olin jo pyörtänyt kaikki ajatukseni siitä, että ei aasialaiset miehet mua viehätä. Indonesialaiset on ainakin varsin viehättävää porukkaa. Hehe. 

Mä päädyin pariksi päiväksi hengaamaan siihen paikkaan ja lopulta tämä hiljainen miekkonen alkoi vähän juttelemaan mun kanssa ja kyselemään multa kaikkee. Se oli selvästi hyvin ujo aluksi ja puhui aika vähän englantia, mutta jotenkin me ymmärrettiin toisiamme hyvin kaikesta huolimatta. Sitten se pyysi, että saisi viedä mut vielä surffaamaan, kun mä olin aikaisemmin käynyt jo parina päivänä surffaamassa toisen opettajan kanssa. Tai itseasiassa ei se ees kysynyt…se vain ilmoitti, että nyt se vie mut surffaamaan. Ja sit me mentii. Olin päässyt jo pikkuhiljaa jyvälle surffauksen saloista ja meillä oli tosi hauskaa. Sitten se mies kysyi multa, että lähtisinkö mä sen kanssa syömään tunnin jälkeen. No olihan mun pakko. Vaikka en vieläkään ollut varma tyypin nimestä. 

Se tarjos mulle ruuan paikassa, josta myöhemmin olisi tuleva meidän yhteinen kantapaikka ja mä tohdin vihdoin kysyy, että mikä sen nimi oli. Mies katto mua vähän hölmistyneenä ja vastas: ”I am Yogi.” 

Me juteltiin pitkään siitä kuinka Yogi oli Balille päätynyt ja se kertoi olevansa kotoisin Sumatralta. Mä hämmästelin kuinka erilaisista lähtökuopista kaksi ihmistä voikaan tulla ja päätyä lopulta ihan samaan paikkaan. Muhun teki suuren vaikutuksen Yogin tapa puhua omasta perheestään ja erityisesti se kunnioitus mitä sillä oli omaa äitiään kohtaan. Yksi hyvän miehen merkki on usein se, kuinka hän kohtelee äitiään 😉

Taisi siinä sitten päivä vierähtää ja mä olin jo ihan lääpälläni toiseen, vaikken sitä itselleni ensin halunnutkaan myöntää. Vietettiin paljon aikaa yhdessä ja tutustuttiin lisää toisiimme.  Sitten koitti mun paluu Australiaan ja Yogi halusi vaihtaa yhteystietoja, vaikka sillä oli ihan kivikautinen luuri. Mä ihmettelin, että miten se muhun pitään yhteyttä sellaisella puhelimella. Sain jälkeenpäin tietää, että se oli lainanut ystäviltään yhteensä 3 miljoonaa rupiaa (euroissa n 200 e), mikä on Indonesiassa ISO raha, ja käynyt ostamassa itselleen älyluurin, jotta vois pitää muhun yhteyttä. 

Mun palattua takaisin Australian arkeen, me alettiin soittelemaan joka päivä ja puheltiin pitkiä videopuheluita messengerin välityksellä. Molemmilla oli jo siinä vaiheessa selvää, että tässä oli nyt jotain spesiaalia…Enkä mä sitten päätynyt viettämään Australaissa kun sen 3 kk, jonka jälkeen oli pakko palata Balille.

Alussa moni epäili meidän suhdetta ja mua varoiteltiin useasti siitä, että Yogi olisi vain paremman elämän perässä. Yogista näki kuitenkin kilometrien päähän, että se oli aito. Ja näin ensimmäisen avioliittovuoden ja Aijun syntymän jälkeen voin vain olla onnellinen siitä, että kuuntelin omaa sydäntäni ja luotin vaistooni. Vaikka me ollaan kahden hyvin erilaisen kulttuurin edustajia, ollaan jollain tavalla saatu tämä meidän juttu toimimaan. Ja vaikka meillä on liuta sellaisia kulttuurierojen tuomia haasteita meidän suhteessa, mitä esimerkiksi suomalaisella pariskunnalla ei ole, me ollaan silti hyvä tiimi ja pelataan parhaamme mukaan samaan pussiin. On ihana ajatella, että pystytään kasvattamaan meidän lapsi kahden kulttuurin sisällä ja näin rikastuttamaan tytön elämää entistä enemmän. 

Kiitos rakas Yogi tästä ensimmäisestä avioliittovuodesta ja kiitos, että olet niin loistava aviomies ja paras papa tyttärellemme <3

Aku cinta kamu selalu.

mie ja hän.jpg

rannalla.jpg

17353351_10212560973000294_2896439784351723410_n.jpg

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *