kaikkea sitä keksiikin velvollisuuksien aloittamista vältellessä

Lisää sinne jonnekin ”And start a blog”. Vaikka origamien tai neulomisen tilalle, koska oon niin tumpelo käsistäni, että ollessani päiväkodissa töissä viisivuotiaat taitteli parempia paperipupuja ja -lintuja kuin mä, joten niitä en paljoa taittele, ees äärimmäisessä opiskelunvälttelytilanteessa (sen sijaan tiskaan. vihaan tiskaamista, paitsi silloin kun pitäis kirjoittaa kolmen sivun referaatti sivullisesta muistiinpanoja). 

Tääkin taisi olla aika äärimmäisen opiskelunvälttelytilanteen keksintö, sillä tätä on vältelty ja jahkailtu pidempään kuin keskimäärin tiskaamisen aloittamista. Aina välillä sitä on miettinyt, että kai se olis kiva jos olisi paikka jonne kirjoittaa satunnaisia ja vähemmän satunnaisia asioita ja jota kuka tahansa voisi lukea (ei siis 14-vuotiaasta asti ollut suurelta yleisöltä suljettu livejournal, sinne aktiivisesti kirjoittamaan palaaminen tuntuisi suurin piirtein samalta kuin takaisin lapsuudenkotiin muuttaminen), mutta mitä jos kukaan ei lue, mitä jos ketään ei kiinnosta, mitä jos kiinnostaa mutta siinä mielessä että kiinnostaa nauraa mun jutuille, mitä jos mua ei kiinnosta kauempaa kuin yhden tekstin ajan, mitä jos mitä jos. 

Tänään istuin ratikassa ja järjestin taas ajatusvirtaani muotoon näin mä kirjoittaisin ajatukseni ylös niin että sitä kehtais jopa esitellä julkisesti. Sitten tulin kotiin ja ajattelin, että mitä jos kuitenkin. Kaivoin viestihistoriasta esiin sen pari viikkoa sitten käydyn keskustelun, jossa esitän kaikki bloginpitämiseen liittyvät pelkoni ystävälleni, joka kumoaa ne yksi kerrallaan, ja painoin ”rekisteröidy”-nappia ajattelematta mitään sen kummempaa.

Alkuun saaminen on aina hankalinta, niin opiskelussa kuin muussakin, joten pahin on nyt tämäkin suhteen ohi. Seuraavaksi aion olla voiton puolella myös referaatin suhteen.

Tai sit vaan oon että ”teen huomenna yliopistolla” ja meen nukkumaan.