laiskasti listaformaatilla: mitä olen oppinut viime aikoina

– katso aina karkkien kilohinta ennen kuin ostat niitä, terveisiä kirja- ruoka- ja viinimessuilta joissa yllättäen käytin eniten rahaa keskimmäiseen ja tulin kotiin 7,20 euroa maksaneen karkkipussin kanssa…hyvästi opintotuen viimeiset eurot

– katso myös tarkkaan millä ohjeella teet ruokasi, yksi ihminen ei syö niin paljoa pitsaa kun mitä yksiin illanistujaisiin tarvitaan

– älä pese uusia mustia farkkuja vaaleiden vaatteiden kanssa. Tää on varmaan kaikille muille paitsi mulle ihan itsestäänselvyys, t. vanhemmat pesi mun pyykit tähän syksyyn asti. Lohduttaudun ajattelemalla niitä kaikkia kivoja vaaleita vaatteita, jotka eivät olleet tällä kertaa pyykissä ja jotka siis pelastuivat.

– tee ne koulutehtävät joskus muulloin kuin aamulla ennen luentoa. Aikaisin herääminen ei ole kivaa ja huonosti tehtyjen tehtävien palauttaminen nolottaa.

– risteilyillä soi just niin huono musiikki kuin luulisi, paitsi että ehkä vielä huonompi. Juhliminen on kivaa, mutta ehkä se on kuitenkin kivempaa maissa, hyvän musiikin soidessa.

Mulla on kuitenkin myös kivoja oppimiskokemuksia takana, sillä osasin kuin osasinkin laittaa hiukset 60-lukusitseille niin, että näytin kuulemma siltä että voisin olla Mad Menistä ja sain ekasta yliopistotentistäni ikinä nelosen eli osaan ilmeisesti jotain antiikin kirjallisuudesta (katsotaan miten toisen tentin käy, sitä ennen nimittäin tuli vietettyä viikonloppu sitsaillen ja lauantaidiskoillen tenttiin lukemisen sijaan, onneksi tentissä sai analysoida Harry Potteria ja selittää pari itsestäänselvää käsitettä). Ja ehkä se ei ole niin kamalaa syödä pitsaa kolme päivää putkeen ja ylikallista juustokakun makuista toffeeta oikean ruoan sijaan ja käyttää rumia mustelman värisiksi värjäytyneitä alkkareita.